Kun resitentti navetassa yöpyi

Majatalon 2. polven isännän Vuontis-Kallen muistelus Kun resitentti navetassa yöpyi

Soli kesä tuhatyheksänsattaakakskymmentäseittemän ku jänkkämestari Leminen tuli tänne jätkäsakin kansa Riivi- ja Vuomajärven kuivaamhan. Mutta työnantaja ei ollu hoksanu asuntovaunuja tänne tuottaa ja tuli ethen ilmiö, jota nykysin sanothan asuntopulaksi. Mestari meinas, jotta kyllä jätkä kesän pärjäis, jos olis joku tyhjä navetta tai riihi sathensuojaksi. Äiti tunsi suomenmarkan arvon ja hoksas, ette navetta löytyy, iso ja hyvä kans. Soli kevhäälä pesty sen verran, ette Lemisen mielestä se oli niille mutasaaphaile liianki puhas. Itte hän sai huonheen päärakenuksesta, peräti Halosen entisen konttuurin.

Tässä navetassa oli kaheksan hirsisin väliseinin tehtyä hinkaloa. Mutta jätkiä oli yheksän. Longin-Kalle, joka oli sakin kookhain, panthin sonninhinkalhon. Se oli vähäsen tilavampi ja paksumilla väliseinilä ku toiset hinkalot. Yrjäheikin-Aukku oli pienehkö, mutta suulhampi toisia. Hänet laitethin vasikankarsinhan. Illala ku jätkät menit hinkaloihinsa, joskus net rupesit ammumhan. Meilä oli silloin reiphanpuolheinen piika, se saatto käyvä sanomassa, ette jos että lopeta inumista, hän käypii teijät vielä lypsämässä, mutta juomaa ei takuulla anneta. Nämät mutakuonotko net siitä perustit, vasta net ammuivat.

Se kesä meni, jänkkäjätkät lähit ku maa kylmettymhän alko. Mutta itea tästä majotushommasta äitile jäi. Seuraavinna kesinä navetta tosi hyvin pesthin, suonpursuila ja vereksillä katajilla siihen saathin oikhein kesäillan raikas tuoksu. Joka hinkalhon laitethin oikhein hyvät heinämaträssit, päänpuolhen vielä tukko haijuheiniä. Tietenki täkki ja höyhenpolsteri kuuluit asihjan. Ja mikä parasta, joka hinkalhon tehthiin parhaan tapin takkaa valmistetut sijeharso rankiset.

Siittä tuli semmonen kesähotelli, viihtyvyisyyven puolesta, ette tuskin semmosia ennään onkhan. Kyllä siinä vuosien mithan oli monenlaista yöpyjää. Etenki pahimpana räkkäaikana. Oli isojaki herroja, mutta moni jätkäpoika ja syrjäkyläläinen sait siinä kävelymatkainsa jälkhin luitansa levätä.

Soli vielä muutampien mukavuuksien vuoksi aikaansa eellä oleva hotelli. Jos oikhein vireä vieras oli, se sai vaikka uimassa käyvä lämpimässä veessä. Tämän hotellin porstuvassa nimittäin oli kaivo. Ei mikhän vinttikaivo, soli paljota parempi. Katon lähelä oli pyörä jonka kautta kuljit kettinkit. Kettinkin molemissa päissä oli ämpäri. Ei sillä tarvinu tyhjää vintata. Ku täysinäinen sinkki nousi ylös, niin tyhjä painu alas. Eikö ollukki viishaasti tehty vinttauskone. Kaivola ku vettä ränhiin kaato, se meni omin päinsä ja saattamatta navetassa, antheeksi hotellissa, olevhan 520 litran vetoshen muuripathan. Paan alla ku vähäsen aikaa valkeaa piti, siinä oli sitte se lämminvetinen uima-allas, jossa passas porskutella.

Niinku mie jo äsköin sanoin, vierhaana kävi isojaki herroja. Erikoisesti minule on mielheen jäänny yks’ vieras 1930-luvun puolivälin hujakoilta. Silloin oli jo kulkeminen niin helppoa, ette postiautossa pääsi Rovanniemeltä Hethaan vaijaassa kaheksassatoista tiimassa. Kaulinrannasta, johon silloin jo tookila pääsi, ei menny pitemphän ku kakstoista tiimaa. Tämä kulkemisen nopeus johtu siitä, ette paljo jäi välhin taloja, joissa ei kahvila käyty.

Postiauto tuli Hethaan, tietenki vain kesänaikana, siinä puoliyhentoista ja yhentoista välilä illala. Silloin olit melkein kaikki kylän raavhaat ihmiset ja puolet penskoistaki kokkointunhet autoa oottamhan. Sen ymmärtää, ette postia ootethin, ku kaikki tärkeät asijat piti hoitaa postin kautta. Monesti vielä preivit suljethin lakkasinetillä varmuuven vuoksi. Olihan se telefooniki olemassa, mutta kuuluvaisuus oli kehnon puolheinen. Oli siinä muuki varjopuoli. Silloin ei keskuksenhoitajat tarvinhet sisäministeriltä luppaa hakea, jos halusit joittenki mielipitheitten vaihtoa kuunnella. Jos oikhein tärkeän asian sattu kuulemhan, vaiva sitä oli yksin tietona pittää. Sen hääty muistella parhaale ystävälle, tietäen ettei tämä sitä eelleen kerro. Mutta oli tällä naapurillaki semmonen kaveri, joka osas tietonsa salassa pittää. Mutta jostaki käsittämättömästä syystä jo toisen päivän iltana kaikki kylän vaimot sen tiesit, vielä pienen lisän kans. Jos soli ollu tyttären ja pojan välinen puhelu, niin sen verran soli lissäintynny, ette se tyvär oli ruvenu pikkuluita kasvattamhan, onneksi ei sen enempää. Ei kannattanu tievonvälittähän perhään kysyä. Puhelut kuulemma kuuluit läpi ku tolppaa vasten korvan paino.

Mie taas sekosin. Siittä vierhaastahan minun piti muistella. Ku auto illalla tuli, oli siinä myöski vanhempi ja nuorempi mies, jokka menit äitiltä kortteeria kysymhän. Moni siinä meinas, jotta kukhan soli tuo vanhempi mies, ku soli niin tutun näkönen. Äiti vei net tuonne kesähotelhin, vielä kysyen, ette sopivakko het yhtheen hinkalhon, vai pitäskö molemille olla oma pilttuu. Se vanhempi oli sanonu, ette ku siinä heitä paljo isompi Heluna talven pärjää, niin kyllä het tässä muutaman päivän mahtuvat olemhan. Olishan meilä ollu heile oikhein huonekki muuten, mutta soli yks syrjäkylän nuoripari päivälä vihilä käyny ja niile oli annettu talon paras huone noin niinku toishinsa tutustumista varten.

Postin puolela Lempi oli jo lehet jakanu ja oli juuri alkamassa kirjheitten jakhon, ku pappilan rouva hoksas, ette se vanhempi mies oli entinen resitentti Toolperki. Silloin tuli Reetun hotelhin vilskettä. Lempi hääty panna postin kiini, rakkauskirjhet jäit jakamatta. Samoin jäit muukki, jokka tosihjaan ei niin tärkeät olhekhan. Tämä muuten oli ensimäinen kerta vishiin viithen vuothen, ku Hetan posti ei ollu auki kahtakymmentäneljää tiimaa vuorokauvessa. Kiinipanhon oli hyvvää syytäki, sillä Lempin piti lähteä silitystukila lakanoita polkemhan. Nuoripari häävythin häätää talon parhasta huonhesta lathon nukkumhan. Siinä mennessä se vastaleivottu vaimo mukisi, jotta tämäkhän son sitä ikusta onnea, jota net päivälä kuorossa toivotit, ku ensimäisenä yönnä jo lathon ajethan. Mutta mikäpä heilä sielä hätänä oli. Sääskitten suojana oli purjekankhainen rankinen ja alustanna Heikin-Oulan isonsuivakan talja kaksmetrisen heinäläjän päällä.

Sitte alko siinä nuorenparin jättämässä huonhessa melkonen vilske ja vipinä. Talon parhaat matot panthin laattijalle. Äiti haki aitanvintistä net vihreät silkkitäkit, joita se ei ollu aikonu ottaa käythön ennenku maaherra talhon tullee. Mutta nyt ei auttanu maaherraan oottaa, ku sattu vielä arvokhaampi kiho talhon tulemhan.

Lempi oli parhaat petsilakanat polkenu niin sileäksi, ettei niistä suoria saumoja lukhunottamatta pienentäkhän muuta ryppyä löytynny. Valkonen ransutettu silkkituuki pöyvälä oli niin puhas ja sileä ku oli vasta pakasta veetty. Pietarinkukkia, niittyleinikkiä ja päivänkakkaroita oli tuotu monta sylilistä ja laitettu vishiin viithentoista vaashin. Vaasia oli joka paikassa, missä net vain pystössä pysyit. Siinä ku hotellin henkilökunta katto aikhaansaannostaan, hoksas jo naaman ilmheistä, ette tyytyväiset olit. Yks puki ihhailunsa sanomalla, ette kyllä itte piispaki olis hämmästyksestä vähäsen aikaa sanattomana, jos pappilan peräkamari olis näin upeasti laitettu silloin, ku hän seurakunnan vierhaana käypii.

Nyt, ku kaikki olit kunnossa, lähti johtaja kesähotelhin ilmottamhan, ette herroile olis huone tuola päärakenuksessa. Mutta resitentti sieltä rankisen sisältä vastas, ette het on täälä ensi yön. Saattas sitä muuten muuttaakki, mutta tuo poika kerkis jo nukkua.

Tämä hyvä huone jäi siis ensi yöksi tyhjäksi. Ei sinne ees lavosta sitä nuortaparia käsketty jatkamhan keskenjäännyttä tutustelua. Mutta jälkhiinpäin kyllä näky, ette olit net toistensa väärtiksi pääshet.

 

 

Majatalon mäki ennen Lapin sotaa

Yrittäjänpäivän kunniaksi Vuontis-Kallen vanha kirjoitus yrittäjille

Oikein hyvää Yrittäjänpäivää 5.9.2020 Enontekiöltä! 😊
💙: Majatalon yrittäjänaiset, äiti ja tytär Tuula ja Tiina

 

Hetassa, lokakuussa 1991, Vuontis-Kalle

ARVOISAT TÄMÄNPÄIVÄN YRITTÄJÄT

Yrittäjähän mieki aikanaan oli, enkä ehtiny ennen tätä byrokratian aikakautta lopettaa. Palkkioksi kaiketi juuri tästä hiastelusta olen saannu kolme sydäningraktia ja kunnian kulkea nitropullo taskussa elämäni loppuun saakka. Kansakoulun oppimäärän omaavanna olin yrittäjänä vähän liian pitkhän.

Yrittäjänä olin jo toisenpolven harrastaja. Äiti oli karjatalon emänän lisäksi myöski matkailuyrittäjä, isä oli kauppamies ja mie polonen perin molempien ammatit. Eikä sillä hyvä. Tänäpävänä viiestä lapsestani 2 poikaa on edelleen alkaneet yrittäjiksi matkailualala, yksi on työntekijännä Veitsiluodossa, yksi palkannauttijanna eräässä yhteiskunnan laitoksessa. Yksi senthän on ollu niinpaljon järkevä, ette osan vuojessa nauttii työttömuuskorvauksen suomasta vapaa-ajasta. Mainitut 2 poikaa siis ovat kolmanen polven yrittäjät matkailualala. Kehitystä tämän kolmen polven aikana on pikkuhiljaa ollu paremphan päin. Jos tänäpäivänä resitentti kortteeria tulis, ei sitä tarttis navethan majottaa, niinku sattu äitin aikana. Silloinhan ei kaikile ommaa huonetta liieny. Ittekuki nukku siinä, mistä sijan löysi. Kestikievarihuone tosin annethin saman porukan väele. Minun isänyysaikana jo mettänhoitajan arvoselle herrale koitethin oma huone järjestää ja pimeän aikana yöksi myrskylyhty pieneläliekilä palaen hyysikän porthaile jätethin. Nämät kolmanen polven yrittäjät ei tartte myrskylyhtyvä, kaikki toimii sähkölä. Jokhainen halutessansa saapii oman huonhen ja voipii itte valita nukkumakumppaninsa. Tätä ei senthän talonpuolesta hommata, mutta kaiken muun kyllä. Kaikki mukavuuet ovat saman katon alla.

Kerrompa vähäsen siittä, miten minun silmäkulmassa kattottunna kehitys on viimisen 60 - 70 vuojen aikana muuttanu oloja elämän eri aloila. Asijain tarkka muisteleminen kyseiseltä ajalta ei tietenkhän sovi aikataulun puitheishin, mutta pieniä välähyksiä sieltä täältä ja lyhyvesti. Enkä vakuuta, ette ovatko net 100%:sen kirjaintarkkoja, mutta minun näkemyksiä net ovat.

Kuntamme ilmeisesti merkittävin henkilö on ollu aikanaan Yrjö Halonen. Hän oli syntyny Kestilässä v. 1862 ja kuollut Helsingissä 1941. Enontekiön lukkariksi hän tuli 1888 ja muutti Ylitorniolle 1919. Hän oli valtiopäivämies 1897 - 1905. Hänelä oli arvovaltaa, jolla sai pitäjänsä asioitten hoijossa näkemyksiänsä ns. parempien piirien huomion kohtheeksi. Halosesta en itse muista, mutta kuullu olen ja joka hänhen tutustuva halvaa, ansioistaa on paljon kirjotettu.

1930-luvula Enontekiön kunnantoimiston väki oli katekeetta Hermanni Karjalainen. Opettajan virkansa ohela hän hoiti myöski kunnankirjurin viran. Eipä Hermani tainu työtuntia ja viikkovaphaita työssänsä laskea. Sai perhepiirissänsä kunnioitusta osaksensa. Vaimo ei häntä koskhan sinutellu. Mitähän nykymies pitäs tehhä, jotta akka teitittelemhän rupeaisis. No ehkä, jos onnistuis kunnalisen veroäyrin neljän ja puolenpennin hintaseksi saamhan, niinku se Karjalaisen aikana oli. Olihan meilä Aimo Kallion ja Karjalaisen ansiosta esim. kahvi puolta halvempaa ku muoniolaisila. Kolmela riekola sai kilon kahvia ja pikkutopin sokkeria.

Itte en tarvinu näinä aikoina jatkuvasti tiskintakana seisova enkä nauttia luottamustoimista. Mitä nyt joskus pororaijola lihhaa ja riekkoja Kuttashen kuljettaa. Muutenki vietin raitista ulkoilmaelämää. Turistitten kuljetus poroila Hetta-Muonio välilä oli tosin liiketoimintaa, mutta siinä olit niin selvät taksat, ettei laskukonhen kans tarvinu värkätä. Rahalisena tulona se senthän melkonen oli. Talon työt, jokka neki liiketoimintaa olivat, olit varsin tärkeitä. Koulun ja nimismiehen maitotinkiä ei passanu lopettaa. Pappilan maitotinki ja haloittenlaitto olivat velvolisuus. Ne sisälyit maanvuokrien vastiheksi. Se oli toimintaa ja liikettä, ku esimerkiksi velipojan kans kymmenen poron raijole honkakuormat päivässä laitto, santviiki ja kirves työkaluina. Tämä on ollu aikaa ennen evakkova, myöski onnelista aikaa.

Sitte alko uusi ajanjakso, tarkotan aikaa evakon jälkhin. Tuulet vasemalta rupesit vaikuttamhan. Sotavahinkojen arviomies-Aukku sai kehuva, että hän se on joka määrää. Ohjjeensa oli, jotta kellä paljon on ollu, on kapitalisti ja hänele maholisiman vähän korvausta sotavahinkoista. Kellä vähä on ollu, hänele maholisiman paljon. Tavalansa tämä oli tasajakova, ihmistenhän piti olla tasa-arvosia. Isäni sairastumisen takia olin jo rapean parivuotta ennen evakkova ollu liikemiehenä. Nyt tuli vapaavuosi, ei tosin majotuksessa. Ensiasunossa, jossa asuima talven 45 -46 oli laattia-allaa 22 neliömetriä. Ommaa perhettä oli 6 henkeä ja marras-joulukuun vaitheen tienoilla -45 majotimma siihen 18 vierasta. Kuorsaamisen estämiseksi heijät illala lavothin kyljittäin nukkumhan, eiväkkä mahtunhet selälensä kääntymhän. Joten kuorsausta ei kuulunu.

Tuli kesä 1945 ja sain jälheen alkaa leikkaamhan ja liimaamhan ostokortitten kuponkeja karpiitilampun valossa. Ruottalaiset nimittäin silloin toit ison parakin meijän kartanolle. Parakin toisessa päässä oli kauppahuone ja toisessapäässä kauppijhan asunto. Sillon moni saatto kajehtija, jotta Kallen-saki assuu ylölisesti. Jos vielä siinä asusin, varmasti saisin myötätuntova yhteiskunnan taholta, vaikka silloin net ei pahemin säälinhet.

Niin rupesit vuojet evakon jälkhin pikkuhiljaa vierimhän. Korvikekuponkeila myin sökövä, tekstiilikuponkeila paperista tehtyjä pukimia, petroolikuponkeila lamppuöljyvä, jauhokuponkeila jauhoja, ostoluvila piikaria ja niin etelleen. Ushein vielä tavaroita piti velaksi antaa. Näistä saatavista osa on vieläki saamatta. Ovat siirtynhet saankahenkymmenen vuojen kuoletuslainoiksi. Harvoin kauppa-asijoita hääty hoitaa viittätoista tiimaa pitemphän vuorokauvessa, eikä koskhan seittemää päivää enempi viikossa. Helppovahan tämä oli sirkkelisahureihin verrattunna. Kesäaikana het tuskin nukkumhan kerkisit. He pitivät työtahtia velvollisuutenansa.

Ajan myötä alko tapahtumhan ihmeelisiä asijoita. Sirkkelisahurien luona vieraili pitkä laiha ja kalpea mies. Päässänsä hänelä oli musta hattu, päällänsä pitkä musta paltto. Ulkonäkönsä ansiosta häntä ruvethin nimittämhän kalmiston karkuriksi. Hän oli liikevaihtoverotarkastaja Aalto. Kaikki sahat, joilla hän vieraili, olivat muutaman kuukauven päästä pakkohuutokaupassa maksamattoman liikevaihtoveron takia. Sahurit tulivat tietämhän, että semmonenki vero on keksitty ja lähes kaikki lopettivat toimintansa. Tarkemmin tästä muistaakseni olen kertonu yrittäjäpäivilä syyskuussa 1988.

Kehityksen pyörän pyöriessä alko tulemhan yhtä ja toista, varsin monenmoista. Käytäntö, että piijan palkka on talon ruvassa 110:-mk. kuussa ja kaks’ paria nahkasia nauhakenkiä vuojessa, ei ennään päteny. Tuli tyäaika, ylityö, pyhätyö, yötyö, tapaturma, pidätys, korotus, ilmotus ym. ym. kaikki lain nimelä. Joka alale luonnolisesti piti palkata valvojia, neuvojia, puoluetuen suunnittelijoita ja jakajia. Tehostui byrokratia-niminen sivistyssana. Tämänpäivän muotisanoja ovat verotus ja työttömyys. Verotuksessa ennenvanhaan Erkuna, Vilkuna ja Kaijukka kilpailivat siittä, että kellä on eniten veroja, on pitäjän napa. Tänään tuntuvat monet olevan sitämieltä, että muile nostethan, niin ainaki minun verova pitäs alentaa. Ainaki ministeritason köyhälistö on sitä mieltä.

(Lukee pätkän sanomalehdestä:)

”Mistä työttömyys johtuu?

Nykyisin on sana TYÖTTÖMYYS, paljon käytetty ja parjattu. Toisile siitä on hyötyä, toisile vahinkoa. Mistä tämä suurtyöttömyys johtuu. Seuraavista asioista sanon vain oman mielipiteeni, en väitä, että se on oikea, mutta tämä on mielipiteeni. Työn hinta on kohotettu niin arvokkaaksi, ettei sitä kannata teettää, eikä juuri tehdäkään. Yksin työntekijän palkan maksu on niin mutkainen, jotta tarvitaan melkein merkonomi, joka sen osaa tehdä. Tämän palkkio voi olla yhtä suuri kuin työntekijälle käteen jäävä palkka. Jos valitaan syrjästä lukien 100 nuorta, jotka ovat istuneet 9 vuotta peruskoulussa ja annetaan tehtäväksi maksaa lakien mukaan työntekijän palkka kahden kuukauden ajalta, luulen ettei siihen yksikään pysty. Siinä täytyy huomioida niin monet vakuutukset, lisät, korvaukset, ynnä muut, että tekemättä se varmaan jää. Tällä monimutkaisella byrokratialla on onnistuttu luomaan ja myös säilyttämään melko korkea työttömyysaste. Tavallaan siis tärkeä ja myöskin onnistunut pykälien viidakko.”

Edellälukemani oli sanomalehti Pohjolan Sanomista 21.1.1988. Virkakoneisto ei enään usko, että työnantaja ja työntekijä voisivat keskenään sopia työpalkasta. Omasta mielestäni heijän henkiset ”resurssit” siihen riittäisit. Tämä pykälien ja sääntöjen viitakko oli komapastuskivi monile pienile yrittäjile, suurile se ei niin tappavan raskas ollu.

Itselläni on yksi hyväpuoli tänään se, etten ole ennään yrittäjä. Jos olisin, niin olisin pienyrittäjä. Pienyrittäjien taivaalla näen synkkiä pilviä tänä fuusioitumisten aikana. Vähitellen suurempien ketju syrjäyttää pienemät, jotta kilpailulta vältytään ja isoman tuotto saahan kasvamaan. Näin ”ruohonjuuritasolta” saattaa moni nähhä niin asiat, että jolla paljon valtaa on, sille tullee vallanhimo, jolla on paljon rahhaa, sen järjenvalon himmentää rahanhimo. Olisko niin, että kellä on rahaa ja valtaa yhessä, he eivät juuri köyhälistön evuista pahemin piittaa. Esimerkiksi ulkomaisten osakkeitten ostoja varten saattaa tuottaa miljoonia, jos kotimaisen rahan arvoa nostaa eli ns. revalvoi vaikkapa 4 %. Jotta omia rahojani ei inflaatio heikentäis, on 7,5 % verovapaa korkotulo niille hyvä suoja. Onkohan se sitte Suomen Pankki, joka pittää huolen siittä, ette korko lainan ottajille nousee yli talouvelisen kestokyvyn. Konkursseissa ja pakkohuutokaupoissa on sitte hyvä etulisesti sijoittaa rahhaa oottamhan aika parempaa. Laman aikana saattaa herra 2-3 kuukauven 60.000:- - 100.000:- kuukausipalkala saaha talon maine mantuineen, joka on etelisen omistajan vuosikymmenien hikisen työn tulos. Onkohan tämmösellä hankinalla sitte harmia tai onneja aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Mitä tapahtunee EY:n liittymisen ansiosta pienile maile, sitä tuskin tarkalensa kukhan tietää. Oliskohan semmonen maholista, ette historia toistaa itseään, esimerkiksi vuojen 1917 mallin mukhan. Toivottavasti ei.

Vaikka olenki vanha ukko, on minulaki oma ammatti. Hetan Majatalossa on kautta aikojen ollu tapa ja on vieläki , ette syyskesälä pottuja nostethan ja kuori pois virutethan vain päivän tarve kerralansa. Aina on vierhaile uusia pottuja tarjottavaksi. Päivänä muutamana Aino-systeri soitti ja sanoin siinä, ette tulin vasta pottuja nostamasta. Eikö ole muita potunkuokkijaksi, ku juuri sinun pittää se tehhä. Vastasin, että olishan niitä, mutta ku het eivät kunnola ossaa. Miten sitte käypii, jos tullee se aika, ettei sinuva ole, kysyi Aino. Vastasin, että kaiketi häätyvät sitte jonku uuvelleen kouluttaa.

Hetassa, lokakuussa 1991.

Vuontis-Kalle

 

 

Opiskelijatytöt Tosilapissa

Olen Sara Vantaalta ja opiskelen merkonomialaa ensimmäisellä vuodella. Meillä on koulussa työssäoppimisjakso, joka kestää viisi viikkoa ja päätettiin kaverini kanssa, että haemme Hotelli Hetan Majataloon. En ole koskaan ollut viikkoa pidempään pois kotoota, joten aluksi idea lähteä Lappiin viideksi viikoksi kuulosti hassulta. Loppujen lopuksi täällä on ollut hauskaa ja olen oppinut paljon uutta ja ollaan saatu nauttia ihanasta lumesta, jota pääkaupunkiseudulla ei näe.

Ekalla viikolla yövyimme hotellin puolella, jossa oli rippileiriläisiä myös. Se oli ihan hauska, sillä tuli ihan omat rippileiriajat mieleen ja tuntui normaalilta, kun on muita nuoria joukossa. Tämän viikon jälkeen hotelli täyttyi pohjoismaalaisista hiihtäjistä ja siirryimme loppuajaksi majatalon puolelle, joka kuulosti aluksi pelottavalta idealta, mutta kyllä sielläkin loppujen lopuksi viihdyttiin.

Ekoilla viikoilla tutustuimme Majataloon ja kiersimme tutustumassa paikkoihin. Tutustuimme myös täällä oleviin työtehtäviin, kuten respassa palveluun, huoneiden siivoukseen ja keittiössä avustamiseen. Olen oppinut näiden viiden viikon aikana paljon ja pieniäkin asioita, esimerkiksi kuinka tarkasti ja yksityiskohtaisesti huoneissa järjestetään tavarat ja pyyhkeet siivotessa :D Viikot menivät täällä nopeasti tai siltä ainakin tuntui, kun ei tajunnut ajan kulua. Töiden jälkeen tai ennen käytiin luistelemassa, potkukelkkailemassa ja jonkin verran kävelemässä ja tietysti vieressä oleva K-marketkin on tullut tutuksi. On hauska, kun on niin pieni alue niin kaikki moikkailevat toisiaan ulkona, kun en ole siihen tottunut pääkaupunkiseudulla.

Me otettiin kahden viikon ajan joka päivä kuva päivällisestä ja kuvat tulivat Majatalon Instagramiin. Se oli hauskaa puuhaa, kun sai oikeasti olla tarkka ja järjestelmällinen ruoan suhteen. Viimeisellä viikolla päästiin vapaapäivänä käymään paikallisella huskyfarmilla, jossa oltiin päivän apuna. Tämä oli todella kiva ja mahtava kokemus, sillä rakastan koiria ja niiden hoitamista. Saatiin ulkoiluttaa, harjata ja ruokkia koiria. Koulutettiin myös pentukoiria esteradoilla. Loppupäivästä päästiin myös näkemään ihania vauvahuskypentuja - ne oli todella söpöjä ja myös sen jälkeen päästiin safarille, joka oli siistiä. Kiitos mahtavasta kokemuksesta Hetta Huskies!

Täällä Lapissa on ollut todella hauskaa olla ja en ole katunut, että lähdin. Työtehtäviäkin on vaikka kuinka monenlaisia, että niihinkään en ole kyllästynyt. Täällä on ollut myös älyttömän hyvää ruokaa, sitä tulen kaipaamaan, myös näitä ihania kelejä ja lunta ja tietenkin näitä mahtavia ihmisiä täällä! Oli mahtavaa, että meillä oli tämmoinen mahdollisuus tulla tänne! <3

Hei!

Olen Veera ensimmäisen vuoden merkonomiopiskelija Vantaalta. Olen viiden viikon työssäoppimisessa Hetan Majatalossa. Talo on jo entuudestaan tuttu, sillä Tiina on isäni serkku.

Aikaisemmissa harjoittelupaikoissani olen aina ollut lähellä kotia ja pisin aika pois kotoa oli viikon rippileirillä pari vuotta sitten. Viisi viikkoa tuntui hyvin pitkältä ajalta, mutta nyt kun se on melkein ohi aika on mennyt todella nopeasti. Olemme saaneet nauttia Lapin keväästä ja ihanista ilmoista.

Ensimmäiselllä viikolla täällä oli riparilaisia Lahdesta, jotka tulivat melkein heti meidän jälkeen. Oli kotoisa olo kun talossa oli muitakin nuoria lähellä. Kun riparilaiset lähtivät, Majatalo täyttyi hiihtäjistä naapurimaista. Toinen, kolmas ja neljäs viikko meni nopeasti ohi huoneita siivoten ja keittiössä Tuulan ja Petrin avussa. Täällä Lapissa on niin erilainen meininki kuin pääkaupunki seudulla. On ollut hauska olla näin pienessä paikassa, jossa lenkillä kaikki tervehtivät toisiaan. Kauppa on melkein tien toisella puolella, joten useasti tulee sielläkin käytyä töiden jälkeen, tai ennen.

Pääsimme käymään Hetta Huskiessa joka oli täynnä ihania koiria, joita pääsimme lenkityttämään ja harjaamaan ja leikkimään. Pääsimme käymään myös safarilla.

Varmaan toisella viikolla jouduimme kuorimaan perunoita, ja se oli todella raskasta ja sormilla oli tosi kylmä ja siinä opin, että kuinka paljon ihmiset näkee jonkun asian vuoksi vaivaa ja sitä täytyy kunnioittaa, eli ensikerralla kun syön jonkun kuorimia perunoita kalakeitossa osaan arvostaa niitä. Myös pikkutarkkuus ja tehokas tekeminen jää mieleen täältä. Tiina on opettanut, että työt täytyy tehdä edellisten lisäksi myös täydellä sydämellä. Olen myös täytynyt olla hyvin uskalias.

Tulen kovasti ikävöimään ruokaa täällä. Lempiruokiani oli kana ja riisi ja iltapalaksi ja aamupalaksi aina söin pieniä sämpylöitä.

Olipa ikimuistoinen työssäoppimisjakso!

#opiskelijatytötTosilapissa♥

Päivä apuna Hetta Huskiesilla

Sara & Veera - Majatalon Tuula, Tiina, Petri sekä koko sakki kiittää teitä näistä viidestä viikosta, kaikesta avusta, suuresta määrästä iloa ja kikatusta, mielenkiintoisista tilanteista, uusista opeista, nuoriin tutustumisesta... Oletta ihanat! Olkaa reippaita ja ahkeria ja oma-aloitteisia ja rohkeita ja innostuneita ja tiedonhaluisia ja kaikki mitä teette, tehkää suurella sydämellä! ♥♥♥

Oletta ihanat nuoret naisen alut! ♥

 

Päivä apuna Hetta Huskiesilla

Sara ja Veera, työssäoppijamme, kävivät vapaapäivänään meidän paikallisella huskyfarmilla Hetta Huskiesilla auttamassa päivän töissä.

Tytöt saivat ulkoiluttaa, harjata ja ruokkia koiria sekä kouluttaa pentukoiria esteradoilla. He saivat myös käydä tapaamassa juuri syntyneitä koiranpentuja.

Lopuksi tytöt pääsivät safarille, joka oli tietenkin tosi mukavaa. 

Kiitos mahtavasta kokemuksesta Hetta Huskies! Tytöt muistavat tämän varmasti lopun ikänsä!

www.hettahuskies.com

Joulu 2019

Majatalon Tuula, Tiina ja Petri

kiittävät lämpimästi kaikkia tämän vuoden vieraitaan ja Majatalon ystäviä

sekä toivottavat kaikille erittäin rauhallista ja leppoisaa joulua sekä

kaikkea hyvää ja mukavia reissuja (etenkin meille Majataloon) 

tulevalle vuodelle 2020! 

 
♥

Majatalon kulunut 95. vuosi on sujunut jälleen mukavasti. Olemme tavanneet ja saaneet kestiä monia vanhoja ystäviä mutta myös saaneet vieraaksemme uusia tuttavuuksia. Talvisesonki alkaa tänä vuonna joulun jälkeen, kun Majataloon saapuu lähinnä saksalaisia uuden vuoden viettäjiä kokemaan rauhallisen vuodenvaihteen, toivottavasti revontulten loimutessa ja tähtien tuikkiessa. ♥

Tämän joulun vietämme aivan keskenään kolmestaan Ämmilässä, Tiinan ja Petrin kotona, jonne Tuulakin kolmeksi yöksi muuttaa. Vietimme 12 joulua ja joulukuuta englantilaisperheiden kanssa, mutta tänä vuonna tahdoimme jotain erilaista. Tänä jouluna nautimme omasta rauhallisesta joulusta, erittäin iloisena. Toivomme teillekin juuri sellaista joulua, mistä olette haaveilleet ja unelmoineet - olkoon se täydellinen. ♥


Vuosi on vierähtänyt taas todella vikkelästi, olemme saaneet viettää monta muistorikasta hetkeä Majatalossa ja haikein mielin, tippa silmässä, hyvästelleet monta vierasta toivoen, että nähtäisiin pian uudelleen. Toivomme näitä hetkiä jatkuvan vielä vuosia eteenkin päin. Majatalon ystävät, olette meille kultaakin kalliimpia ja teistä kovasti iloitsemme ja kiitämme! ♥

♥

 Kohta loppuu kiire, lento.

Alkaa joulun aika rento.

Hiljaisuutta kuulostele, 

nuku, syö ja nautiskele.

Kunnossa on silloin kuosi,

kun taas alkaa uusi vuosi.

 ♥

Tapaamisiin ja kuulemisiin!

Lämpimin halauksin ja rauhallisin jouluterveisin,

♥ Majatalon Tuula, Tiina ja Petri ♥

Majatalon vieraskirjasta

Otteita majatalon vieraskirjasta

Majatalon majatalohuoneet ovat käytössä helmikuusta syyskuuhun. Vanhan valkoisen talon, ruokapirtin, yläkerrassa on vielä niitä vanhoja huoneita, joissa on majoitettu monenlaisia kulkijoita aina 1950-luvun alusta alkaen. Ja majoitetaan edelleen. On mukavaa, että hotellihuoneiden lisäksi meillä on tarjolla halukkaille edullisempaakin majoitusta.

Majatalon yläkerrassa on oma vieraskirja, joka täyttyi. Kirjoituksia lueskellessa tuli tosi iloinen mieli siitä, että majatalossamme viihdytään ja sinne majoittuu edelleenkin niin monenlaista väkeä.

Meidän mielestämme majatalohuoneet ovat ihastuttavia ja voi, kuinka paljon siellä onkaan tarinoita ja vanhan ajan tunnelmaa. Viime aikoina olemme koittaneet tehdä majatalohuoneista entistäkin viehättävämpiä.

Tässäpä teillekin luettavaksi muutamia vieraskirjakirjoituksia täyttyneestä vieraskirjasta..

Ja tervetuloa kirjoittamaan oma muistelosi uuteen kirjaan!

13. - 14.7.2013 Hetta-Pallas vaellusta ennen pysähdyttiin yhdeksi yöksi. Aamupala oli erinomainen ja majapaikka oli mainio. Kiitos ihanasta mummolaidyllistä ja hyvästä palvelusta!

20.08.2013 A very nice and cosy place in the middle of nowhere. Good to start a hiking trip and maybe even better to arrive after it. We enjoyed the DELICIOUS BREAKFAST, the warm sauna, the WiFi and of course the lovely staff. Keep on going! Thank you for helping us with the busses!!! (from Germany)

1.9.2013 Yksi yö tässä tutussa turvallisessa, viihtyisässä majatalossa.

1-2.10.13 Thank you for providing this nice cozy place to stay. We loved it so much that decided to stay one more night and lucky us we got to watch the amazing show in the night sky, the northern lights (or Aurora Borealis)!! We gazed for a while in... We came to understand a liitle bit of Sámi culture of Lapland and we now know a little bit why people want to live here!! It's so beautiful day & night! Nice breakfast & sauna are great! (japanese from USA)

22 – 23.7.14 Vanhanpuolen huoneet olivat todella viihtyisät ja kotoisat. Siisteys oli aivan uskomatonta. Ulkoapäin ei olisi uskonut miten hienon sisustuksen talo kätkee sisälleen. Kiitos hyvästä majoituksesta ja loistavista pöydänantimista!

1. - 3.8.2014 Juhlittiin Tinnun & Petrin häitä. Ihanaa oli, kiitos!

8. - 10.9.2014 Heitämme koppina uusille ja vanhoille vieraille tunnelman, jota Hetassa ja Majatalossa koimme. Enkelien kuiskauksia Majatalon väelle! Kiitoksin.

12.05.15 Charming and beautiful home with friendly service. I very much enjoyed my stay in this cozy abode and would definitely stay here again! (from Canada)

21/7-15 Hyggelig hus å bo i, og kjempegod frokost!! Takk for oss! (from Norway)

9.8.2015 Kuinka ihana majatalo. Kaikkialla täällä tuntee sen, kuinka pidätte hyvän huolen talostanne. Kaikkialla tuntuu rakkaus. Ovella kun lukee ”Welcome to our home”, tulee jo siitä lämmin olo. Ja sitten huomaakin ystävällisyydestänne ja paikan hengestä, että se on ihan totta. We feel welcome, and your home feels loved. Kiitollisena. (Kanadasta)

12/3/2016 Can professionalism alone make people satisfied and happy from their stay in a hotel? I don't think so.

Heart qualities make the difference and explain why you feel so good in a place: the pleasantness of home with their magical, mysterious touch which makes it clear, then you will wish to come back there as soon as possible!

Thank you, Tiina, you and your family, for spoiling your guests the way you do and of such a reasonable price!

It really was a nice, a rich experience to meet you and spend few days in Hetan Majatalo and impressive surroundings. (from Corsica)

3.7.2016 Kiitoksia tosi mukavasta majoituksesta! Kehumme kavereille ja tulemme toistekin. Erityiskiitos siitä, että useita liinavaatteita on paikattu ja parsittu todella kauniisti ja taitavasti! Käsityön harrastajan sydäntä ilahduttaa nähdä, kuinka käyttöesineitä korjataan huolella ja pidetään käytössä eikä heitetä rikkinäisenä roskiin. Kumpa kaikki toimisivat näin! Mukavaa kesän jatkoa!

27.8.-16 Jälleen vaellus tuntureilla heitetty! Kelit oli kohillaan, ehjänä ollaan ja pääkoppa ladattu uusiin koitoksiin. Kiitos majatalolle parin yön majoituksesta!

29.-30.3.2017 Tultiin tänne Hetan majataloon 29. päivä odottavaisin ja innokkain mielin, ensimmäinen yöpaikkamme 8 päivän Lapin vaelluksellamme. Tämä paikka oli aivan yli odotusten, oli mahtava sauna, hirviän hyvät ruuat ja ihanan lämpimät makuuhuoneet. Tästä on hyvä jatkaa matkaa tunturiin ja edessä on mitä mahtavin hiihtovaellus.

12.8.17 Kiitos hyvästä aamiaisesta ja rauhallisesta, viihtyisästä paikasta. Siunausta tähän perheyritystoimintaanne. Iloisiin kuulemisiin ja mahd. jälleennäkemisiin. Voin suositella toisillekin. Hyvää jatkoa koko perheelle! Voimia ja terveyttä jatkoon... 2 yötä tuli vietettyä ja nähtyä Enontekiön Hettaa. Linja-autollakin matka taittuu mukavasti, näin yksin matkaajalla. PS. Kiitos hyvästä pyörästä; sillä nähtävyydet taittuivat mukavasti.

9. Februar 2018 2CV Raid for Arctic Ducks Thank you all! Nice place! (from Germany)

23.8.18 Vietetään rattoisaa iltaa ja toivottavasti uneliasta yötäa, aamulla lähdössä Hetta-Jerisjärvi patikalle, tunnelma aivan mahtava, majatalossa mukava yöpyä näin sulan maan aikanakin, yleensä ollaan oltu talvella hiihtämässä, vastaanotto aina loistava.

6-7.4.2019 Yhden yön pysähdys Hetassa. Pitkän ajon päätteksi oli ihana kömpiä vielä lakanoiden väliin nukkumaan. Hyvin levänneenä ja vatsa täynnä aamiaisherkkuja on hyvä jatkaa matkaa kohti Pöyrisjärven erämaata ja viikon hiihtovaellusta erämaan rauhassa. Kiitos!

4.8.2019 Kokemuksia, kokemuksia, tattista vaan!

Suorastaan uskomatonta!

SUORASTAAN USKOMATONTA

Kuinka ihmeessä

me, jotka synnyimme ilman äitiysvoimistelua,

neuvolaa ja äityiysrahaa,

kuinka ihmeessä

me, jotka kasvoimme ilman lapsilisää,

päiväkotia ja leikkikoulua,

ilman vaippoja, muovia ja teippiä,

kuinka ihmeessä saatoimme oppia konttaamaan ja kävelemään

näin kauas- ja kauan?

kuinka ihmeessä osasimme

leikkiä kävyillä, tikuilla ja sileillä kivillä

tietämättä mitään virikkeitä antavasta leikkiympäristöstä,

terapiasta ja paneelikeskusteluista, aiheena

”Lapsi ja kulttuuri,”

me, jotka paikatuin polvin

ja puupohjaisissa paperikengissämme

seisoimme silakka- ja perunajonossa sotavuosina,

me, jotka istuimme rapistuneissa luokkahuoneissa,

kirjoitimme vihkoihimme

ja luimme läksymme omista kirjoistamme,

perityistä taikka vanhana ostetuista,

vailla ilmaista kouluaamiaista ja koulukyytiä,

onnellisen tietämättömänä kolukypsyystesteistä,

kukista ja mehiläisistä,

ja opiskelulisistä?

Meillä ei ollut aavistustakaan

kuraattoreista, kolupsygologeista,

nuorisotiloista eikä kunnallisista lautakunnista.

Meillä ei ollut vapaa-ajan ongelmia.

Miten ihmeessä olemme selvinneet hengissä

ja päässeet tähän asti?

Ja kuinka on mahdollista,

että meillä oli niin hauskaa?

Se on suorastaan uskomatonta!

Kalle Vuontisjärven arkistosta (kirjoitettu 70-80 luvulla)