torstai 5. marraskuuta 2015

Maijan Hetta-Pallas


Syksy kääntyy täällä etelässäkin kohti talvea ja mieli harhailee kesämuistoihin. Oma mieleni palaa erityisesti Hetta-Pallas-reitille.

Ensimmäinen yritykseni reitin valloittamiseen oli vuonna 1996 rippileirilläni. Kesäkuun alku oli kuitenkin niin luminen, että vaelluksemme jäi lyhyeksi. Pääsin vain Sioskuruun asti. Sittemmin olen käynyt Hetan majatalossa lukuisia kertoa, kiivennyt Jyppyrälle ja katsellut Pyhäkeroa.

Toinen yritys Hetta-Pallakselle oli viime kesänä. Sairastelun vuoksi koko vaellus peruuntui. Alkavassa flunssassa pinnistin kuitenkin Pyhäkeron huipulle.

Tänä kesänä pääsimme viimein mieheni kanssa matkaan Pallakselta kohti Hettaa. Ensimmäisellä huipulla hengitys salpautui kahdesta syystä: jyrkästä noususta ja huimista maisemista. Elokuun alun säät suosivat ja auringonpaisteessa tuntureiden huipulta näkyi kymmenien kilometrien päähän.
 

Kuljimme reitin useimpien muiden tapaan kolmen pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäisen päivän etapille kertyi mittaa 13 kilometriä.

Saavuimme majapaikkaamme Nammalakuruun iltamyöhällä. Kömmimme varaustuvan yläpetiin vasta, kun muut olivat jo nukahtaneet ja tuhti kuorsaus kaikui kämpässä. 

Aamulla nousimme muiden jo pakatessa tavaroitaan. Rennon aamun jälkeen pääsimme matkaan tunti muiden perässä. Lumikeron pitkässä ja tuskaisessa nousussa ohitimme edelläkulkevat. Pysähdyimme huipun jälkeen rinteeseen lounaalle, joten matkakumppanimme kuittasivat vuorostaan meistä ohi.

Lopulta 13,7 kilometriä myöhemmin saavuimme Hannukurun kämpälle. Varaustuvassa meitä odotti Hetan suunnasta tullut iloinen eläkeläisseurue, jonka kanssa ilta kului iloisesti nauraen. Illan kohokohta kuitenkin oli sauna ja pesäytyminen kahden vaelluspäivän jälkeen.


Kolmas vaelluspäivä oli edellisiä harmaampi ja muutama sadekuuro yllätti meidät. Vältyimme kuitenkin pahemmalta kastumiselta. Päivän maasto oli reitin helppokulkuisin, joten reippaalla tahdilla taitoimme 13,6 kilometriä Sioskuruun.

Vihdoin ympyrä sulkeutui ja koko reitti oli hallussani!

Emme olleet saaneet varattua sänkyjä varaustuvasta, joten olimme päättäneet yöpyä teltassa. Pystytimme teltan joen yläpuolelle siten, että oviaukosta näkyivät Sioskurun maja ja Pyhäkero. 

Auringon laskiessa tuuli nousi ja lämpötila laski. Varustuksemme paljastui liian kevyeksi ja rauhallinen uni tuli vasta auringon noustessa aamulla taas lämmittämään telttaamme.

 
Viimeinen etappi Hettaan eteni kuin siivillä. Emme malttaneet pysähtyä edes laittamaan lounasta, vaan jatkoimme lähes pysähdyksettä 14,7 kilometrin matkan Ounasjärven rantaan. Tilasimme venetaksin ja odotellessamme keskityimme tuulettamaan hyvää suoritusta ja ottamaan viimeisiä kuvia. Veneen kääntäessä nokkansa Hetan kirkkoa kohti ja tuulen tuivertaessa korvissa saattoi olla vain kiitollinen kuljetusta taipaleesta, tuntureiden taiasta ja uusista kokemuksista. 

Mikään ei kuitenkaan voita Majatalon saunaa ja puhtaita lakanoita kolmen maastossa vietetyn yön jälkeen! 
Kiitos taas kerran kaikesta rakkaat Tiina, Petri ja Tuula.




Kirjoittanut Majatalon ystävä Maija 


P.S. Olisiko sinulla jotain muisteltavaa, kirjoitettavaa ja kuvia meiltäpäin? 
Jos, niin otahan yhteyttä meihin, tiina@hetan-majatalo.fi