Keväthiihtoviikon muistot 10 / 2013

Toivomme vierailtamme lomamuisteluksia, joita voimme jakaa täällä teidän iloksenne. Tässä tämän kevään ensimmäinen, toivottavasti ei viimeinen, lomamuistelo. Lukiessanne kuvitelkaa olevanne mukana. 
Kiitos Simo & co! <3

2.3 - 9.3 2013

Sujuvasti ryhmänä hälisten saavuimme, helposti kotouduimme ja jo saapumispäivänä olimme pienellä latukierroksella.

Ryhmämme vierailun päätarkoitus hiihtoretki ja lisänä tutustuminen Hettaan ja alueen kulttuuriin. Päivittäiset hiihtomme alkoivat noin klo 10. Useimmiten saimme hiihtää juuri koneella avatuilla laduilla. Jonkun kerran "pääsimme" itse avaamaan latua, kun latukone tuli avuksemme vasta jonkin matkaa edettyämme.

Vain yhtenä päivänä lumipyry alkoi juuri retkemme päätepisteessä ja jouduimme ponnistelemmaan hiljalleen irtolumeen peittyvällä ladulla kohti Majataloa ja lämmitettyä saunaa.

Useimmat hiihtopäivämme olivat täysin aurinkoisia, aamulla pakkasta yli 20 astetta, iltapäiväksi laantuen 10:nen asteen pintaan. Pään suojaaminen hupulla oli usein, erityisesti järven jäällä, viiman vuoksi välttämätöntä. Hiihtokilometrejä kertyi joillekin alle ja toisille yli 100.

Majatalossa oli kulttuuritarjontaa Lappiaiheisten videoiden, tietokilpailujen ja seurapelien muodossa. Lisäksi vierailimme mm. Luontokeskuksessa ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Saamelaisalueen kulttuuriperimästä, sen muutoksesta ja koulutuksen avulla perinteiden säilyttämisestä saimme

paljon uutta tietoa.

Myös muut Hetan palvelut, mm. hieronta- ja jalkahoitopalvelut todettiin ammattitaitoisiksi.

Mielenkiinnolla seurasimme, kuinka osalla muita vieraita kiinnostuksen pääkohteena näytti olevan revontulien seuranta ja valo-/videokuvaus. Myös itse kävimme muutaman kerran pihalla ilmiötä tutkimassa.

Kansainvälinen tunnelma vallitsi koko viikon, sekin antoi mukavan lisämausteen;

aamupöydän vallitsevasta puhekielestä ei voinut etukäteen tietää.

Ulkomaisista vieraista useat olivat vakioasiakkaita:"jo seitsemättä kertaa täällä", kertoi saksalainen pari, vain täältä oli löytynyt sellainen lomarauha, jota he kaipaavat; viikkokin aina sama kun, perheen kanssa on sovittu menoja muille viikoille.

Majatalon järjestämät: Sissangin lettukestit ja "oman kodan" iltanuotio olivat oman ryhmämme jäseniä ja majatalon vieraita lähentäviä tapahtumia.

Valkoisessa talossa nautitut aamupalat ja päivälliset olivat aina runsaat ja vaihtelevat.

Tarjotut ruokalajit olivat suomalaisia, usein paikallisia perinneherkkuja.

Viikko meni nopeasti.

Elämä on palapeli, jonka saamme elää pala kerralla. Tämä viikko jää mieleen hyvin värikkäänä palana, joka helposti loksahti paikalleen ja muistorikkaana on helposti löydettävissä kauan, ellei aina.

Ryhmämme muodostui Helsingin Naisvoimistelijoiden jäsenistä ja heidän lähipiiristä.

9.3.2013

Simo Salo

Helsinki

Näkymä Jyppyrän laelta

Hetta Hiihtomaassa

Paluu Sissangista

Matkalla Hetan Kotalle

Kuuraa koivun oksilla

Koivukurun penkki saavutettu

Kylän edessä jäällä

Latukone tulee apuun

Auringonlasku Hetassa

Mein Praktikum im Hotel Hetan Majatalo

(Pahoittelemme, että tämä saksalaisen harjoittelijamme teksti harjoitteluajastaan on ainoastaan saksaksi vaikka tämä sivusto onkin muuten täysin suomenkielinen. Nauttikaa kuvista!)

 

 

Trainee- Ulrike

Ganz kurz zu meiner Person: Ich bin gelernte Hotelfachfrau und habe bereits einige Jahre in diesem Beruf gearbeitet. 2011 entschloss ich mich, eine Weiterbildung zur Hotelbetribswirtin zu beginnen, bis sich mir im November 2012 die Möglichkeit ergab, mich für ein Praktikum im Hotel Hetan Majatalo zu bewerben. Das Praktikum sollte während der Wintersaison für ca. 4 Wochen stattfinden.

Gut in Lappland (Enontekiö) angekommen, hatte ich die ersten Tage Zeit den Ort zu erkunden, um den Gästen auch Auskünfte geben zu können.

Enontekiö ist ein kleines, aber sehr schönes Dorf mit traumhaft schöner Landschaft.

Es dauerte nicht lang, bis die erste Reisegruppe anreiste. Zu meinen Aufgaben gehörten der Check In, die Begrüssung, Gästebetreuung, Zimmerreinigung, Rezeptionsdienst, Getränkeservice und Check Out.

Neben der Arbeit durfte ich mich den Tagesausflügen der Gruppen, wie z.B. Rentier-, Husky- und Schneemobil- Safari, Besuch des Sami- Museum und der Juhls Silver Galery, anschliessen und somit auch etwas über Land und Leute kennenlernen.

Besonders fasziniert war ich von Regine Juhls. Als gebürdige Deutsche wanderte sie vor vielen Jahren aus, lernte ihren Mann kennen, sie zogen gemeinsam als Nomaden umher bis sie sich letztlich in der Hauptstadt der Sami in Kautokeino (Norwegen) niederliesen. Ich hatte das grosse Glück diese Frau kennenzulernen und zwei sehr beeindruckende Führungen durch ihr Lebenswerk, deren eigens geplante und erbaute Haus sowie der Juhls Silver Galery, mitzuerleben.

 Nachdem die Reisegruppen das Haus verlassen hatten, gehörte das Übersetzen verschiedenster Texte zu meiner Hauptaufgabe.

Insgesamt betrug meine Praktikumszeit 3 ½ Wochen (22.1. - 15.2.2013) und heute blicke ich auf eine tolle Zeit in Finnland und im Majatalo zurück.

Desweiteren hatten wir Gäste aus Holland, Finnland, Norwegen, Frankreich, Österreich, der Schweiz usw.

Fazit: Trotzdem ich einiges für die Schule nach- und aufarbeiten muss, bin ich für diese Erfahrung sehr dankbar.

Lappland ist in jedem Fall eine Reise wert!

Ich wünsche allen Gästen ein unvergesslichen Urlaub im Majatalo!

Trainee- Ulrike

 

Enontekiö

 

Skilanglauf

 

Hausberg Jyppyrä

Juhls

Eisfischen

In der Kota

Husky- Farm

Näkkälä

Rentierfarm

Rentierfarm

Suomen paras paikkakunta

on luonnollisesti Enontekiö. Miksikö? No monestakin syystä. Ensinnäkin meillä on tilaa missä asua. Jos pitäjän 8.148 neliökilometrin pinta-ala jaettaisiin tasan 2.280 asukkaan kesken, saisi jokainen yli 3.500 000 neliömetrin (=350 ha eli 3,5 km²) suuruisen pihapiirin. Nelihenkisen perheen yhteistä aluetta en osaa edes laskea. Riittäisi siinä parhaallekin pihaa, mitä haravoida. Oikein naurattaa kun toispaikkakuntalaiset puhuvat parintuhannen neliömetrin ja vielä pienemmästäkin perhe-asunnon kotitontista. Kun on tilaa, on sopu säilynyt. Ihmiset ovat kuin veljiä keskenään, ei riitaa eikä toraa, ei kaunaa eikä kademieltä. Kuvaavaa sovusta ja avusta se, kun kalastajat rakentavat majoja järvien rannoille vain siksi, että toiset kalastajat siellä viihtyisivät. Niille, joilla ei satu asuintaloa olemaan, tai haluavat toisen, se heille yhteisin voimin rakennetaan. Annetaan vielä kaupanpäällisiksi satakunta hehtaaria metsämaata noin vain ihan ilmaiseksi.


Valtakuntien välistä rajaa on Enontekiöllä ilmeisesti enemmän kuin millään muulla pitäjällä, eli 494 km. Tästä Norjan vastaista 284 km. ja Ruotsin vastaista 210 km. Kanssakäyminen em. maalaisten kanssa on vilkasta. Samoin kaupankäynti, joka onneksi on vielä melko vapaata. Enontekiöllä on paljon ns. luontaiselinkeinoja, joitten tuotteita on myymisiin asti. Hinnat eri tavaroilla ovat eri maissa hyvin erilaiset. Voi olla, että tarvike, mikä meillä maksaa kympin, saa naapurista vitosella. Tästä johtuu, että kaupankäynti on kuin vanhassa sadussa: Omista tavaroista maksetaan kaksinkertaista hintaa ja ostettavia saa puolella hinnalla. Mikäli nyt sitten ostaa tarvitsee. Ruotsalaisten poikkinainnin takia siellä on paljon ent. suomalaisia, joilla vielä piilotajunnassa on entisen kotimaan kaipuu. Tämä ilmenee ylenpalttisena ystävällisyytenä kun he täällä vierailevat. Niinkin kaukaisia, kuin isoäidin kummityttären veljen jälkeläisiä he pitävät lähisukulaisina. Tuliaisiksi tuovat gevaliaa, marmelaadia ja piskettiä, ettei kerkeä kaikkia käyttääkään. Ja persoonapiililä kuskaavat niin paljo ku kukaki halvaa.

Jos päivän pituus lasketaan auringon esiintulosta sen piiloonmenoon, ei 4-5 viikon pituinen päivä meillä mikään harvinaisuus ole. Senmittaisia on aina silloin tällöin. Laiskasta voi päivä tuntua turhan pitkältä, mutta emmepä me mitään kokopäivä työläisiä olekaan, joten soma se on. Soma siitäkin päätellen, kun muunpaikkakuntalaiset ryntäävät moista ihailemaan ja ihmettelemään valtavina laumoina, etteivät tahdo maanteille mahtua. Ihmekös tuo, että tulevat. Onhan täällä kaiken lisäksi poutapäiviä enemmän kuin muualla. Tämä kun sattuu olemaan Suomen vähäsateisinta seutua.

Viljaa täällä ei viljellä sentähden, kun kullero ja horsma kukkivat kauniimmin kuin ruis ja ohra. Perunanvarsi on melkoisen mukava pihakasvi. Sitä akkunan alla huvikseen katselee ja kastelee. Isoja aloja ei auta kylvää, se kun kasvaa, että penkit halkeilevat. Suottahan sitä enempää ku silmän iloksi.

Ilmasto meillä on säädetty niin, että jokaiselle sattuis sopivaa. Kun toisella puolella pitäjää lehti on puussa ja uintikausiparhaillaan, toisella laidalla vielä järjestetään kilpahiihtoja hohtavilla hangilla. Tälle välille luonnollisesti sopii sitten monenmoista säätä.

Elämys on pistäytyä virveliä heittämässä sekä Atlantissa että Jäämerellä. Täältä kun molempiin on varsin lyhyt matka. Niin lyhyt, ettei vastaavaa muualta ole, kun molemmissa haluaa käydä. Jos ei satu toisessa kala olemaan syöntipäällä, toisessa voi olla. Näissä edellämainituissa onkipaikoissa on varma hyväpuoli se, ettei viehe tartu vastarannan pajuihin. 

Eipä täällä kalojen takia tarvi merelle mennä. Jokia ja järviä on kaikenkokoisia. Vesikin niissä niin kirkas on, ettei rannalta osaa arvioida, onko syvyyttä yksi vai yhdeksän metriä. Kaloja ei kannata kasoon pyytää, kotijärvestä kun aina tarvittaessa saa sopivan määrän sopivaa laatua ja takuulla tuoreena. Jos ei satu pyyntivälineitä olemaan, on parasta käydä Kala-Seidalle muutaman kolikon uhraamassa. Senjälkeen kalat jo polullakin vastaan tulevat. Seitoja on lähes kaikkien isoimpien järvien rannoilla. Näin onnellisia kalastajia me Suomen harvimmin asutun pitäjän asukkaat olemme, muusta puhumattakaan.

Kauniit värit kiehtovat ihmistä. Vain täällä oikein kauniita näkee. Nimittäin Marjanpäivänä kirkossa ja Ounasjärven jäällä sekä syyskuulla luonnossa. Missäpä muualla voi ihailla yli neljääkymmentä Suomen korkeinta tunturinhuippua ja niitten välisiä laaksoja värikylläisyydestä ainutlaatuisen ruskan aikana. Peltoja ja metsiä on missä vain, kauniita vuoria ainoastaan täällä, Suomen Sveitsissä.

Kauneimpana ne revontuletkin meillä näkyvät. Ei niistäkään värejä puutu. On punasta, vihreää, keltaista ja kaikkia sävyjä kuin Vinterin värikartassa. Valtava loimunta tekee ne lähes uskomattomiksi, suorastaan taianomaisiksi.

Jälleen toistuu totuus, että Enontekiöllä on niinpaljon erikoista, hyvää ja kaunista, ettei sitä sanoin kuvata voi. Tulkaa katsomaan. Varmuuden vuoksi ottakaa vain tulolippu. Jos sattuu, että ette malta takaisin lähteä, ei harmita se, kun edestakais-lipusta jäi puoli käyttämättä.

Tervetulleeks toivottaa, Vuontis-Kalle.
26.1.1978

Vuontis-Kalle nautiskelee Enontekiön luonnosta