ARVOSAT
KOSKITTEN LASKIJAT
Taitaapa olla
tavalinen tapa, ette tämmösiä paremmissa tilasuuksissa,
juhlapuhheessa, veothan tilastoihin, jokka joskus ovat lähes
tottuuven mukaset. Tilastotietoja miekin päätin osittain teile
esittää. Se, ette tämä tekstini vähäsen poikkeaa niinsanotusta
kirjakielestä, johtuu siittä, ette silloin ku mie olin
kansakoulussa, meilä oli huononlainen äitinkielen opettaja muutenki
ja lisäksi soli änkyttäjä. Jos mie tämän sepustuksen hän
opetuksensa mukhaan lukisin, niin siinä menis rapeasti puolta
pitempi aika, ku mitä mennä saapii.
Niin niitä
tilastoja. Tämä Enontekiön pitäjä on melkonen pläntti, tasan
8.123,5 neliökilometriä. Oli se ennen suurempiki, mutta
impperalistiset muoniolaiset viethin meiltä Siepin kylän, eikä
maksanhet äyriäkhän korvausta. Mutta viekhööt, enempi meilä on
vieläki ku heilä. Vierhaan valtakunnan rajjaaki on peräti 494
kilometriä. Asukhaita pontevasti yli kahentuhanen. Joku matemaatikko
on laskennu, ette jos tämä alue jaettais tasan asukhaitten kesken,
ei siitä senthään riittäis ku reilu kolme- ja puolimiljoonaa
neliökilometri jokhaiselle. Mutta onhan sitä siinäki. Kaikila ei
ole niinhän paljon, vaikka muuten saattavat olla rikhaampia.
Jos sattuu, ette
joka kymmenen kilometrin päässä näettä paikalisen ihmisen,
passaa kotona kertoilla jotta sielä oli väkeä maan mahottomasti.
Ja jos joku teistä alkaa täälä tuntemhan ahthaanpaikan kammoa,
parasta on mennä lääkärhin taikka maanpyörryttäjän puhheille.
Pruukathan sanoa,
ette sopu sijjaa antaa, mutta mie pijän, jotta son niinpäin, ette
sija son joka sopua antaa. Täälä ku on tillaa niin sopu on säilyny
tosi hyvänä. Täälä ei ole yhthään katheelista kalamiestäkhän.
Mullekki sattu kerran, ette mie heitin verkot väärhään paikhaan.
Mithän en saannu ja nälkäki oli. Naapurin jata oli paremassa
paikassa, lainasin siittä seittemän siikaa, eli kaikki mitä
verkoissa oli. Sattu näkemhäm eikä huolinu maksuvakhan vaikka
tarjosin. Sano vain, ette syö kele ku sulla niin nälkä on. Minusta
soli kaunhiisti tehty. Jos sielä teijän reitilä sattuu verkkoja
veessä näkymhän, niin ottakaa kaikin mokomin keittokalat ittele.
Sehän kuuluu taphoin täälä, ette vierasta hvyin kohelhan. Mutta
varokaa senthään, ette että koe mettäherrain verkkoja. Net ku
koekalastavat ja halvavat ennen pathaan panoa suorittaa tietheelisiä
tutkimuksia. Niitten osalta on asia eriksensä.
Mie olen aikanani
paljon istunu venheessä, sekä tuulela, ette tyvenellä. Niinpä mie
lähtiäisiksi halvasin antaa teile venheen kaatumisen varale yhen
neuvon. Etenki niille, jokka ei uija ossaa. Itte mie en ole ennen
osanu, enkä ossaa vieläkhän. Lisäksi mie satun olmhan niin
tiivilihanen, ette pohjhaan pianun ku kivirippa. Mutta mulla on ollu
se etu, ette minula on kauhean hyvä suuntavaisto. Aina ku vene on
sattunu kaatumhan, mie olen pohjaa pitkin suorhaan kävelly lähimphän
ranthan.
Mutta tämmöstä
suuntavaistoa ei luoja ole kaikile antanu. Sentähen mie halvan
ohjjeena terottaa teile, että laittakaa kompassi rantheesen, parempi
vielä, jos hian päälle. Siinä son helposti nähtävissä. Jos
sattuu, ette vene koskessa täyttyy ja noskenalla on niin paljon
vettä, ette ku jalat pohjjaan koskee, ei pää olekhan pinnala.
Ottakaa suunta ithään tai länhteen, sielä päin ei ole kuivamaa
kovin kaukana. Älkää herrantähen lähtekö etelhään, vaikka
sinne oliski kevein kävellä. Jos sattuu pitkä syvä suvanto
olemhan eessäpäin, saattaa happi välilä loppuva. Ei märissä
vaatheissa käveleminen kovin joutusta ole, vaikka onki myötävirta.
Hettalaisten
valtuuttamana toivotan Teille kuivaa ja hauskaa matkaa,
Vuontis-Kalle
Veneretki
Ounasjoella
Hetta – Lohiniva
Lähtivät 4/7 1981
Vuontis-Kalle Ounasjärvellä |