Majatalon perinteinen Joulu

Majatalossa on vuosikaudet vietetty toinen toistaan tunnelmallisempia ja mukavia Jouluja.

Hotellin pihalle tuotu joulukuusia

Majatalon Maija, Tuula, Tiina ja Matti

Takkatuli lämmittää Joulumieltä ja sydäntä

Pihatonttu toivottaa vieraat tervetulleiksi

Perinteistä Jouluamme on vietetty suurinpiirtein näin:

Jouluaattona-aamupäivän aikana tehdään viime hetken valmisteluja lahjojen ja ruokien kanssa. Suomalaiset Joululaulut soivat ja kynttilöitä poltellaan aamusta alkaen. Joulukortteja lueskellaan uudelleen Jouluaattona. Piparkakkutalo on yleensä rakennettu jo aikaisemmin.

Kuusi kannetaan sisään ja se koristellaan yhdessä vieraiden kanssa.

Petri on hakenut kuusen sisälle

 

Kuusen koristelusta innostuvat pienet

...ja suuret

Aamu-iltapäivällä kierretään jakamassa lahjat ja toivottamassa tonttuisen iloiset Joulumielet kylän ystäville.

Joulusaunassa käydään pitkin iltapäivää pariskunnittain/perheittäin.

Neljäksi mennään Joulukirkkoon ja käydään sytyttämässä kynttilät haudoille.

Joulupäivällisellä on perinteisesti ainakin monenlaista salaattia ja etenkin rosollia, kinkkua, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, paistettua ja graavilohta, riisipuuroa, sedehetelmäsoppaa, Joulutorttuja, piparkakkuja, pikkuleipiä, kuivakakkuja, glögiä, suklaakonvehteja ja monenlaisia pähkinöitä. Riisipuurossa on tietenkin manteli.

Jouluruokaa

Ja lisää Jouluruokaa

Tuula on laittanut paljon herkkuja

Maija-Ämmi ja Tiina

Vieraita Joulupöydän antimilla

Ruokailun välissä luetaan Jouluevankeliumi ja ruokailun jälkeen lauletaan Joululauluja Joulupukkia odotellessa.

Serkukset Karoliina ja Tiina lukevat Jouluevankeliumin

Turistilapset lukevat evankeliumin

Maija-ämmillä naurattaa

Majatalon suvun aikuisia

...ja Majatalon suvun lapsia

Kun kolinaa ja meteliä alkaa kuulua, alkaa Joulupukki, Joulupukki -laulun laulaminen.

Joulupukki, Joulupukki...

Kuusen alle on kertynyt lahjoja, mutta osan tuo Joulupukki itse. Pukki jututtaa väkeä ja jakaa lahjat vapaaehtoisten tonttujen avustamana. Joulupukin vierailu on aina yhtä jännittävä juttu.

Majatalon Maija-Ämmi on ollut kilttinä

...samoin turistilapsi

...ja Majatalon Tuula

Lahjojen jako on iso operaatio

Tiina-tonttu auttaa lahjojen jaossa

Karoliina-tonttukin auttelee pukkia

Loppujouluaatto meneekin Joululahjoja availlen ja ihastellen, Joululauloja laulellen ja (lahja)pelejä pelaillen.

Voi kuinka paljon lahjoja!

Onnellisia kilttejä 

Lahjapelejä ja -leluja

Joulun rentoa oleilua, melkein koko suvun lapsikatras ja Matti

Jouluaamuna on riisipuuro valmiina Joulukirkkoon menijöille ja 
aamiainen syödään kirkonmenojen jälkeen.

Joulun riisipuuro

Joulukirkko niin aattona kuin Jouluaamuna on kaunis perinne

Joulupäivä menee rennosti yhdessä oleillen.

Joulu- tai Tapaninpäivänä käydään perinteisesti Pyhäkeron kämpällä moottorikelkoilla rekiretkellä. Jouluinen kaamosmaisema on sykähdyttävä ja hiljainen. Pyhäkerolla syötetään lintuja, keitetään nokipannukahvit, paistetaan makkarat ja lettuja.

Vieraiden pakkaamista rekiretkelle

Tiina paistamassa lättyjä Pyhäkerolla

Pyhäkerolla on kesyjä lintuja

Kaunis Jouluinen kaamos

Pyhäkeron kämpällä

Tapanin- / Joulupäivän ajelulla

Takaisin tultua on sauna lämmin ja ruoka odottamassa.

Joulun aikana käymme myös Majatalon kodassa tulestelemassa ja nauttimassa Jouluisia herkkuja.

Kodan Joulutunnelmaa

Piparia ja glögiä

Majatalon Joulut ovat olleet todella ihania ja niitä olemme kovasti kaipailleet viime vuosien ajan, kun brittiperheet ovat täyttäneet talon koko joulukuuksi.

Ehkäpä ja toivottavasti ensi vuonna voimme taas viettää Joulua perinteikkäästi ja saamme mukavan vierasjoukon seuraksemme...?

Erittäin mukavaa, tunnelmallista ja perinteikästä Joulua kaikille Majatalon ystäville toivottaa koko Majatalon tonttujoukko!

Tuula- ja Tiina-tontut

Vihdoinkin! Seuraa Majatalon mäen elämää

Vihdoinkin!

Vihdoinkin meiän uudet nettisivut on valmiit ja julkaistu ja samassa yhteydessä tämäkin blogi saatetaan ihmisten tietoisuuteen! :)

Suurkiitokset kuuluvat Elinalle, joka teki mielestämme hienoa työtä!

Tutustuhan uusiin www-sivuihimme osoitteessa www.hetan-majatalo.fi. Tutustu sivuihin ajan kanssa ja nautiskellen.. 

Otamme mielellämme vastaan ruusuja ja risuja koskien uusia sivuja, tai oikeastaan mitä vaan! :)

Tänne blogiin kirjoittelemme silloin tällöin, kun on sopivaa asiaa. Voit tilata blogikirjoituksen sähköpostiisi automaattisesti tämän sivuston oikeasta palkista. Melkein alimmaisena on kohta ”Seuraa sähköpostitse”, jonne sähköpostiosoitteesi kirjoittamalla ja tilauksen vahvistamalla saat tiedon heti, kun uusi kirjoitus julkaistaan.

Jos haluaisit julkaista Majataloon liittyvän muistosi blogissamme, ota meihin rohkeasti yhteyttä! Arvostamme Majatalon ystävien muistoja ja olisi mukava jakaa niitä muidenkin iloksi.

Monenlaisia muistoja voit lukea myös nettisivuilta Muisteluksista tai Vieraskirjasta.

Facebookiin päivitämme kuulumisia lähes päivittäin. Tykkäämällä Majatalosta saat kuulumiset näkymään suoraan omalle seinällesi. Pääset katsomaan Facebook-sivustoamme, vaikka et olisikaan Facebookin jäsen.

Ajankohtaisia asioita kirjoittelemme Facebookin lisäksi nettisivujen Seuraa...-osioon.

Lähetämme muutaman kerran vuodessa Kuulumiskirjeen, jonne saatamme lisätä kuulumisten lisäksi ajankohtaisia tarjouksia. Tilaa Kuulumiskirje tästä.

Voit lähettää meille kaikenlaisia terveisiä joko sähköpostitse info@hetan-majatalo.fi tai tästä. Voit myös lähettää Yhteydenoton / Tarjouspyynnön.

Kuvia Majatalosta ja Enontekiön alueesta voit käydä katsomassa Picasassa.

YouTubessa ei vielä tällä hetkellä ole montaa videota, mutta eiköhän sinnekin pikkuhiljaa materiaalia saada. Jos sinulla on videota Majatalosta tai Enontekiöstä, voit sen meille toki lähettää sinne lisättäväksi.

Ollaan yhteyksissä! <3

TERVETULOA MUKAAN MAJATALON MÄEN ELÄMÄÄN 

toivottaa Majatalon Tiina & co

Matti, Majatalon 3. polvi

Matkailuyrittäjä Matti Vuontisjärvi

Matti mielipuuhassaan,
luonnossa keittämässä 
nokipannukahvia
Majatalon vieraille 

Matkailuyrittäjä, Hetan Majatalon isäntä, Matti Johannes Vuontisjärvi kuoli 13. heinäkuuta 2002 

lyhyen sairauden jälkeen Lapin Keskussairaalassa Rovaniemellä 53-vuotiaana.

Matti Vuontisjärvi syntyi Enontekiöllä 13.2.1949. Hän kävi keskikoulun Hetassa ja kirjoitti ylioppilaaksi 1971 Kemin lyseosta. Matkailututkinnon hän suoritti Suomen nuoriso-opistossa 1974 ja työskenteli sen jälkeen eri tehtävissä matkailualalla sekä Lapin tiemestaripiirin palveluksessa. Vuonna 1987 hän puolisonsa kanssa otti hoitoonsa isä-Kallen jälkeen Hetan Majatalon Enontekiöllä.

Kolmannessa polvessa majatalotoimintaa harjoittava matkailuyritys aloitti 1920-luvulla kestikievarina. Matti Vuontisjärvi oli pienestä pitäen mukana majatalon ja perheen silloin omistaman sekatavarakaupan askareissa ja hoiti jo 12-vuotiaana yksin yritykseen kuulunutta leirintäaluetta Närpistöjoen rannalla.

Useiden laajennusten jälkeen Hetan Majatalo on varsinkin murtomaahiihtäjien ja luontomatkailijoiden majoittaja. Vakituisista kävijöistä useat ovat viettäneet lomaviikkonsa Hetassa jo vuosikymmenien ajan. Myös eteläisen Suomen seurakunnat ovat löytäneet rippikoululeiriensä pitopaikaksi Enontekiön. Pisimpään on yhteistyö jatkunut Käpylän seurakunnan kanssa, jonka leirit ovat täyttäneet majatalon liki neljänkymmenen vuoden ajan. Hetan Majatalon isäntäpari valittiin Enontekiön vuoden yrittäjiksi 1999.

Matti Vuontisjärven harrastukset liittyivät luontoon. Nuoruuden kilpahiihto vaihtui vanhempana kalasteluun ja luonnossa liikkumiseen. Hän vei myös mielellään matkailijaryhmiä kalastusretkille ja kehitti muitakin ohjelmapalveluja, joissa pääosassa oli pohjoinen luonto.

Edesmennyttä jää perheen ja sukulaisten lisäksi kaipaamaan laaja ystäväpiiri niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Kirjoittaja Riitta Vuontisjärvi

Päivänä kauniin kesäisen hiljeni sydämes kultainen.

Ei auttanut apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten.

Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille.

Sina aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

Ei lähtöäs todeksi vieläkään uskoa vois, niin äkisti lähdit sä luotamme pois.

Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,

kaipaus suuri ja sammumaton, 

mut tiedämme - sun hyvä olla on.

Ei ikinä eläkkeelle

Lapin Kansa 4.5.2012 Armi Auvinen

Ei ikinä eläkkeelle

60-vuotias: Lapin vanhimman majatalon emäntä Tuula Akujärvi ei tiedä, mitä tekisi ilman töitään.

”Opiskelin Rovaniemen kauppakoulussa 1970-luvun alussa. Kesät olin töissä pankissa kotona Ivalossa, mutta yhtenä viikonloppuna päätin lähteä Rovaniemelle ystäviäni tapaamaan. Kotimatkalla myöhästyin linja-autosta, ja jouduin viettämään yön asemalla. Sinne eksyi myös tuleva mieheni Matti Vuontisjärvi, joka oli kai tulossa jostain yöjalasta. Ei kai se rakkautta ensi silmäyksellä ollut mutta siitä se alkoi.

Olin töissä Ivalon kunnanvirastossa palkanlaskijana 14 vuotta. Kesäisin ja lomilla olin Hetassa töissä. Vuonna 1982 sain tyttäreni Tiinan, se muutti elämää paljon. Aluksi jäimme tytön kanssa Ivaloon, mutta sitten 1980-luvun lopulla tulin tänne kokonaan. Minun tuli monta kertaa ikävä normityötä kahdeksasta neljään. Nyt en enään sellaista osaisi. Anoppi oli täällä koko ajan hyvänä oppaana, vaikka totta kai niitä koviakin paikkoja tuli.

Matti kuoli vuonna 2002. Silloin vietin monta unetonta yötä. Mietin, miten pärjään. Tyttäreni Tiina tuli onneksi apuun. Kertaakaan ei ole käynyt mielessä, että luopuisin tästä paikasta. Tiina on jo neljäs sukupolvi, joka työskentelee täällä. Olen onnellinen, että hän viihtyy, vaikka kaikenlaista pitää opetella. Tässä työssä pitää miettiä enemmän kuin päivä kerrallaan, ja olla hyvissä väleissä pankinjohtajan kanssa.

Kun katson elämää taaksepäin, olen tyytyväinen. En tekisi toisin mitään. Minulla oli hyvä koti, lapsuus ja nuoruus. Ei minulla ole ollut sellaisia huonoja aikoja, jotka haluaisin täysin unohtaa. Haluaisin tosin osata käskeä enemmän, olen ehkä liian lepsu. En suutu helposti. Joskus olisi varmaan parempi, jos päästäisi hieman höyryjä pihalle.

60-vuotta on pelkkä luku. Olen miettinyt, että minulla on jäljellä vielä ainakin kymmenen hyvää vuotta. Ainoa asia mikä minua huotettaa, miten tyttäreni pärjää ilman minua sitten joskus. Pelätä ei silti kannata, silloin elämästä ei tule mitään. Kun suljen majatalon oven, luotan, että asiat hoituvat kyllä. Parasta tässä työssä ovat asiakkaat, monet käyvät täällä vuodesta toiseen. Itku minulle aina tulee kun he taas lähtevät.

Minulla on paljon työmotivaatiota, vaikka ikä tuntuukin joskus. Ei ole pelkoa että jäisin joskus eläkkeelle. Pidän työstäni liikaa.”

Tuula Akujärven mielipaikka majatalossaan Hetassa.
Enontekiöläisen taiteilijan Irja Merosen taulu lappilaisesta maisemasta.

Kuka? Tuula Akujärvi

Syntynyt 20.4.1952 Ivalossa

Koulutus: Kauppaopisto

Työskentelee Hetan Majatalon emäntänä ja toimitusjohtajana

Perheeseen kuuluu tytär Tiina Vuontisjärvi

Harrastaa lukemista ja käsitöitä ja nuotiolla istumista

Oho: Kirjoitti kolmannen luokan ainevihkoon haluavansa lentoemännäksi. Vihko on yhä tallessa.

Vuontis-Kallen tervetulotoivotus

Otteita Vuontis-Kallen teksteistä, Hetassa 10.12.1987 ja 6.11.1990

Paikka, missä nyt oletta, on tämän pitäjän vanhin matkailijoitten kortteeripaikka. Nuot nykyset kyltit, hui hiivatti. Toista soli silloin, ku mie tussila ovenpäällä olevhan pahviloovan kanthen toiminimen pränttäsin. Siinä ei ollu pröystäilyvä, oli täyttä totta. Kyltti vastas ja komeasti sen, mitä mainoksen takana oli.

Matkailijoitten palvelua tällä mäellä on aloitettu jo 1920-luvulla ja jatketaan edelleen ja samalla nimellä. Tai taisi se aluksi olla kestikievarin nimellä ja oli kestikievari viimeisen päivän 31.12.1955.

Meillä ei yksistään kievari ollu, oli paljon muitaki palveluja ja johto oli Reetun ja Reetrikin käsissä. Viraliselta nimeltään Reetu oli Anna-Kreetta ja Reetrikki oli Jaakkko Fredrik. Tosi toimeliaita suomalaisia molemmat.

Tämmösiä pytinkiä tällä Heetrikin törmälä oli silloin 1930-luvula. Olis piijain vieläki, mutta sillon syksylä 1944 net Hitlerin pojat tuhrusit niin varomattomasti valkean kansa, ettei sinne jäänny muuta ku korsteenit pystössä törröttämhän. Oli se ensi näkemältä kohtaki ikävän näköstä jälkeä miinakenttäin keskelä.  

Majatalon mäki ennen sotia
kuuluisan taiteilija-Outtakkan taulussa v. 1943

Tuossa ylempännä olevassa Outakan maalamassa kuvassa son osittain semmosena ku se aikanansa oli. 1 on pensiiniasema, 2 on postipankin kontturi, postitoimisto ja puhelinkeskus, 3 on Heetrikin kauppahuone, 4 on henkilökunnan asunto, 5 on Reetun hotellinpuoli, 6 on vähäinen osa makasiinista ja 7 on kesähotellin päätyä. Olihan tässä näitten lisäksi monta muutaki rakennusta, jokka ei ole tähän kuvhan mahtuneet.

Mie jo esittelin nuot rakenukset ja net eri virastot, telefoonikeskuksen, postipankon ja postikonttuurin, mutta net nyt olit nuoria, vasta juuri 1920-luvun lopula tälle törmälle tulhet. Silloin tällä Heetrikin supermarketilla oli jo takanansa paljon toiminan vuosia. Se ei ollu juuri varsinainen ittepalveluliike, mutta vähä sinnepäin.

Taisipa jo tulla mainittua, ette tämä Reetun hotelli vuonna 1944 tuhoutu maan tasale. Ei Reetu silloin ittekhän mikhän tytönhupakko ollu, lähti jo kaheksanelekymmenelle. Hänen nuorimalle pojale, sille Kalleksi kuttutulle, oli matkailu peräti verhin menny. Oli sattunu vielä toimelijhan ja puhelijhan Maija-nimisen tyttären naimhan ja heti jälheenrakenus-vaiheessa alko turistia varten rakentamhan. Eikä sole hukhan menny. Viijettäkymmentä vuotta non Maijan kans turistia passanhet tässä Hetan Majatalo-nimisessä majapaikassa, tosin ilman kesähotellin verthaista. Vieläpä non lomakylänki tuohon vähänmatkan päähän laittanhet.

Jälheen nuorin poika, Matti, alkaa jatkamhan tätä Hetan Majatalon toimintaa ja on pannu alule kovan rakenushomman. Meinaa vielä 1988 aikana saaha valmhiiksi 16 uutta hotellitasosta majotushuonetta ja ruokailutillaaki kuulema lähes puolela isontaa entisestä. 

Viihtyisät ulkokäymälät ovat siirtyneet historiaan.

Levolista lommaa toivottaen, leikkimielisesti Teitä tervehtien

Vuontis-Kalle.