Suorastaan uskomatonta!

SUORASTAAN USKOMATONTA

Kuinka ihmeessä

me, jotka synnyimme ilman äitiysvoimistelua,

neuvolaa ja äityiysrahaa,

kuinka ihmeessä

me, jotka kasvoimme ilman lapsilisää,

päiväkotia ja leikkikoulua,

ilman vaippoja, muovia ja teippiä,

kuinka ihmeessä saatoimme oppia konttaamaan ja kävelemään

näin kauas- ja kauan?

kuinka ihmeessä osasimme

leikkiä kävyillä, tikuilla ja sileillä kivillä

tietämättä mitään virikkeitä antavasta leikkiympäristöstä,

terapiasta ja paneelikeskusteluista, aiheena

”Lapsi ja kulttuuri,”

me, jotka paikatuin polvin

ja puupohjaisissa paperikengissämme

seisoimme silakka- ja perunajonossa sotavuosina,

me, jotka istuimme rapistuneissa luokkahuoneissa,

kirjoitimme vihkoihimme

ja luimme läksymme omista kirjoistamme,

perityistä taikka vanhana ostetuista,

vailla ilmaista kouluaamiaista ja koulukyytiä,

onnellisen tietämättömänä kolukypsyystesteistä,

kukista ja mehiläisistä,

ja opiskelulisistä?

Meillä ei ollut aavistustakaan

kuraattoreista, kolupsygologeista,

nuorisotiloista eikä kunnallisista lautakunnista.

Meillä ei ollut vapaa-ajan ongelmia.

Miten ihmeessä olemme selvinneet hengissä

ja päässeet tähän asti?

Ja kuinka on mahdollista,

että meillä oli niin hauskaa?

Se on suorastaan uskomatonta!

Kalle Vuontisjärven arkistosta (kirjoitettu 70-80 luvulla)