Luonto-ohjaajaopiskelijan harjoittelu 100-vuotisjuhlavuoden keväällä

Hei, olen Satu Kotkasta ja olen ollut viiden viikon työharjoittelujaksolla Hetan Majatalossa. Opiskelen luonto- ja ympäristöalaa ja valmistuttuani minusta tulee luonto-ohjaaja.
Jo heti alkuun, kun puhuttiin työharjoittelupaikoista ja sanottiin, että myös Lappi on vaihtoehto, tuli minulle halua lähteä kokeilemaan työskentelyä täällä pohjoisessa, koska eihän tällaisia mahdollisuuksia monesti tule eteen. Lapissa muutaman kerran käyneenä sinne tahtoo aina takaisin, jokin taika tässä paikassa on.

Upeita kevätpäiviä Hetan Majatalossa.

Selfie Pyhäkeron kanssa.

Monen mutkan kautta sain onneksi Tiinan yhteystiedot ja pääsin tänne harjoitteluun. 

Aloittaessani minulla oli vain kaksi kuukautta opintoja takana, joten alkuun jännitti, miten hyvin pärjäisin. Onneksi nyt, harjoittelun loppuvaiheessa voi jo sanoa, että kaikki on mennyt hienosti!

Ennen harjoittelun alkua kävimme Tiinan kanssa keskustelua puhelimitse ja viestitellen minkälaista ohjelmaa voisin Majatalolla tarjota. Yhteistuumin suunnittelimme ohjelmatarjonnan joka tapahtuisi sekä ulkona että sisällä. Minä suunnittelin erilaisia retkiä ja Tiinalta tuli hyviä ehdotuksia sisätekemisiin.

Ensimmäisellä viikolla kävimme läpi ohjaukset aina ennen aloitusta ja tarkistimme, että kaikki tarvittavat välineet löytyy. Kun ensimmäiset ohjaukset oli tehty ensimmäisen viikon jälkeen, oli kaikki alkuvalmistelut jo valmiina ja muilla viikoilla pääsi suoraan ohjaamaan. 

Teimme jokaiselle kevätviikolle ohjelman ja sieltä vieraat pystyivät valitsemaan, mihin kaikkiin halusivat osallistua. Minulla oli oma lista, josta pystyin aina tarkistamaan monelta minulla on ohjaus ja hoitamaan valmistelut ajoissa. Töiden välissä olen pitänyt taukoja ja tehnyt omia juttujani. Ohjauksia oli päivästä riippuen vaihtelevasti, aamukymmenen ja iltayhdeksän välillä.

Luonto oli läsnä jo heti oven ulkopuolella.

Illan hämyä Majatalolla.

Työskentely on ollut todella omatoimista. Olen saanut työskennellä itsenäisesti pitäen itse huolen siitä, että olen ajoissa paikalla. Olen hoitanut valmistelut, ohjaukset ja lopputyöt itse. Alkuun jännitti, miten sitä pärjää, kun ei ole ketään, keneltä katsoa mallia ja joka kertoo, miten kannattaa toimia, mutta onneksi entisenä lastenhoitajana ryhmän ohjaaminen tuli selkärangasta. Majatalon vieraat joille ohjelmaa vedin, olivat todella ihania! Väki oli innokkaasti mukana ja sain heiltä  ihanaa palautetta, kiitos heille siitä. Huumoria riitti, kun vieraiden kanssa tuli tutuksi. Oli myös ihanaa, kun pääsi jakamaan itselle rakasta aihetta ja tietoa muille ja pääsi keskustelemaan siitä. Monta hyvää keskustelua tuli käytyä vieraiden kanssa luonnosta ja sen tilasta.

 

Revontulet Jyppyrältä kuvattuna.

Kotaillan tunnelmaa, glögiä ja pipareita.

Vedin myös jumppia ja venyttelyjä, mistä vieraat pitivät. Aamut aloitimme sauvajumpalla, jonka jälkeen vieraat lähtivät ulkoilemaan tai hiihtämään. Iltapäivällä oli hyvä tehdä verryttelyt ja venyttelyt kaiken liikkumisen päälle. Oli myös talviolympialaisia, Lappi-visaa, kotailtaa, peli-iltaa, sekä erilaisia rentoutuksia (mm. mielikuvaretki talviseen metsään sekä kiitollisuusrentoutus) päivän päätteeksi.

Kävimme myös lumikenkäillen iltaretkellä ja nautimme pienistä revontulista kuumaa mehua juoden. Teimme kävelyretken Yrjö Kokon Ungelon torpalle, jossa luin Vuontisjärven Kallen muisteluita Kokosta. Pääsinpä myös osallistumaan Majatalon 100-vuotishiihtoon. Kävin saattelemassa vieraita, jotka hiihtivät Heikin ja Pirjon kanssa Ullajärvelle. Hiihdon jälkeen päästiin kotaan herkuttelemaan lettukesteille. Luovan luontoretken aikana vieraat pääsivät nauttimaan luonnosta kaikilla aisteillaan. Rauhallisen retken aikana jokainen sai kirjoittaa omia ajatuksiaan, huomioitaan tai vaikka runon. Villasukkakävely oli todella suosittua, ja yhden vieraan sanoin, hymy ei hyytynyt koko retken aikana.
Majatalolla kävi myös viikoittain hieroja vieraita varten, mikä oli todella hyvä, koska itsekin pääsin tätä hyödyntämään. Iso kiitos Jonille, joka on paras hieroja jolla olen käynyt!

 

Pehmeä pakkaslumi teki tepposia.

Vallattomat villasukkailijat.

Itselle tärkeintä harjoittelussa on ollut se, että on päässyt näkemään minkälaista tällä alalla työskentely on, sekä todistamaan itselleen, että minusta on tähän ja että tämä on juuri sitä, mitä minä haluan tehdä. Kuinka onnellinen voi ihminen olla, kun saa lumikenkäillä, retkeillä ja villasukkakävellä kauniissa Lapin luonnossa, ottaa vielä muita ihmisiä mukaan ja näyttää heille kaikki tämä kauneus sekä nauttia yhdessä siitä ja ulkona liikkumisesta. 

Kaunis Hetan kylä.

Valoa ja tunnelmaa kylällä.

Ihaninta on myös, että on päässyt nauttimaan Lapin luonnosta, tuntureista, vaaroista, mäntymetsistä sekä kunnon talvesta. Lumikenkäily on ollut mukavaa ja olen käynyt hiihtämässä jopa pari kertaa, vaikka en mikään hiihtohirmu olekaan. Kävin myös rekikyydillä Pyhäkeron kahvilassa Musiikkipäivien tapahtumassa. Siellä voi tosiaan tuntea tunturien voiman. Harmi etten tällä reissulla kerennyt pidemmälle tuntureille, mutta pitäähän sitä jotain jättää seuraavaan kertaan.

Jyppyrän näköalapaikalla kävin ainakin kerran viikossa ja siitä tulikin itselle tärkeä paikka harjoittelun aikana. Kävin siellä sekä aamuvarhaisella että iltamyöhään katselemassa auringonlaskua. Sieltä on upeat näkymät joka suuntaan ja saa ihailla upeita tuntureita. Siellä mieli lepäsi.

Mielenrauhaa Jyppyrällä.

Jyppyrältä on upeat näkymät Ounasjärvelle ja Ounastunturin Pyhäkerolle.

Luonto täällä on niin erilaista kuin etelässä ja täältä löytyy rauha ja hiljaisuus. Paikalliset ovat myös todella mukavaa väkeä, heidän kanssaan on monet hyvät keskustelut tullut käytyä ostosten yhteydessä. Heidän kanssaan jutellessa olen oppinut uutta ja saanut arvokasta tietoa, ajatellen omaa tulevaa ammattiani. Olen ollut kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta.

 

Ounasjärven rannalla.

Kuutamoretkellä.

Iso kiitos menee myös Majatalon omalle väelle, Tiinalle, Tuulalle, Petrille ja Onni- enolle, jotka ovat pitäneet minusta hyvää huolta! Hetkellisesti sain olla osa teidän perhettä ja tutustua upeaan Majataloon ja sen historiaan. Oli hienoa päästä myös juhlimaan satavuotiasta Majataloa. On ollut hienoa saada mahdollisuus kokea jotain näin ainutlaatuista. Arvostan myös sitä luottamusta, jota minua kohtaan osoitettiin ja sain tehdä työni, niin kuin minä sen teen, omalla persoonallani ja tavallani. Olen kasvanut huimasti ammattilaisena tämän viiden viikon aikana, enkä usko, että mikään harjoittelu tuntuu enää haastavalta tämän reissun jälkeen!

 

Tie auringonlaskuun.

Onnellinen luonnon ihmettelijä.

 "Kevät, aurinko ja lammikot.

Valo on jo erilaista, lämmintä.

Hiljainen linnunlaulu tuulessa.

Kaukana siintävät tunturit, odottaen.

Ilma tuoksuu erilaiselta.

Luonto ja ihminen rinnakkain" 

- Luovan luontoretken pohdintojani.

Jos haluat käydä vilkaisemassa, minkälaista ohjelmaa olen ohjannut ja järjestänyt Majatalolla työharjoittelun aikana, löytää minun päivityksiäni Instagramista ja Facebookista hashtagilla #luontoohjaajasatu

 

Kiitollisuuspuhe vieraille.