Vuontis-Kallen tervetulotoivotus

Otteita Vuontis-Kallen teksteistä, Hetassa 10.12.1987 ja 6.11.1990

Paikka, missä nyt oletta, on tämän pitäjän vanhin matkailijoitten kortteeripaikka. Nuot nykyset kyltit, hui hiivatti. Toista soli silloin, ku mie tussila ovenpäällä olevhan pahviloovan kanthen toiminimen pränttäsin. Siinä ei ollu pröystäilyvä, oli täyttä totta. Kyltti vastas ja komeasti sen, mitä mainoksen takana oli.

Matkailijoitten palvelua tällä mäellä on aloitettu jo 1920-luvulla ja jatketaan edelleen ja samalla nimellä. Tai taisi se aluksi olla kestikievarin nimellä ja oli kestikievari viimeisen päivän 31.12.1955.

Meillä ei yksistään kievari ollu, oli paljon muitaki palveluja ja johto oli Reetun ja Reetrikin käsissä. Viraliselta nimeltään Reetu oli Anna-Kreetta ja Reetrikki oli Jaakkko Fredrik. Tosi toimeliaita suomalaisia molemmat.

Tämmösiä pytinkiä tällä Heetrikin törmälä oli silloin 1930-luvula. Olis piijain vieläki, mutta sillon syksylä 1944 net Hitlerin pojat tuhrusit niin varomattomasti valkean kansa, ettei sinne jäänny muuta ku korsteenit pystössä törröttämhän. Oli se ensi näkemältä kohtaki ikävän näköstä jälkeä miinakenttäin keskelä.  

Majatalon mäki ennen sotia
kuuluisan taiteilija-Outtakkan taulussa v. 1943

Tuossa ylempännä olevassa Outakan maalamassa kuvassa son osittain semmosena ku se aikanansa oli. 1 on pensiiniasema, 2 on postipankin kontturi, postitoimisto ja puhelinkeskus, 3 on Heetrikin kauppahuone, 4 on henkilökunnan asunto, 5 on Reetun hotellinpuoli, 6 on vähäinen osa makasiinista ja 7 on kesähotellin päätyä. Olihan tässä näitten lisäksi monta muutaki rakennusta, jokka ei ole tähän kuvhan mahtuneet.

Mie jo esittelin nuot rakenukset ja net eri virastot, telefoonikeskuksen, postipankon ja postikonttuurin, mutta net nyt olit nuoria, vasta juuri 1920-luvun lopula tälle törmälle tulhet. Silloin tällä Heetrikin supermarketilla oli jo takanansa paljon toiminan vuosia. Se ei ollu juuri varsinainen ittepalveluliike, mutta vähä sinnepäin.

Taisipa jo tulla mainittua, ette tämä Reetun hotelli vuonna 1944 tuhoutu maan tasale. Ei Reetu silloin ittekhän mikhän tytönhupakko ollu, lähti jo kaheksanelekymmenelle. Hänen nuorimalle pojale, sille Kalleksi kuttutulle, oli matkailu peräti verhin menny. Oli sattunu vielä toimelijhan ja puhelijhan Maija-nimisen tyttären naimhan ja heti jälheenrakenus-vaiheessa alko turistia varten rakentamhan. Eikä sole hukhan menny. Viijettäkymmentä vuotta non Maijan kans turistia passanhet tässä Hetan Majatalo-nimisessä majapaikassa, tosin ilman kesähotellin verthaista. Vieläpä non lomakylänki tuohon vähänmatkan päähän laittanhet.

Jälheen nuorin poika, Matti, alkaa jatkamhan tätä Hetan Majatalon toimintaa ja on pannu alule kovan rakenushomman. Meinaa vielä 1988 aikana saaha valmhiiksi 16 uutta hotellitasosta majotushuonetta ja ruokailutillaaki kuulema lähes puolela isontaa entisestä. 

Viihtyisät ulkokäymälät ovat siirtyneet historiaan.

Levolista lommaa toivottaen, leikkimielisesti Teitä tervehtien

Vuontis-Kalle.