osui ajoitus jälleen aivan nappiin.
Marianpäiviä juhlittiin,
kylläpä Albertia odotettiin.
Jotkut saivat jopa kuvansa lehtiin
niin onnistuu kun oikeaan paikkaan
ehtii.
Näköjään aina jotain uutta sattuu,
kun bussi lumihankeen juuttuu.
Neuvokkuudella ja lapiolla selvittiin
ja auto pihaan saateltiin.
Ohjelmaa on viikolle riittänyt,
mukavia muistoja mukaan kertynyt.
Mahtavia revontuliakin on katsottu,
eikä siinä muuten takkia tarvittu.
Ahmattiryhmälle herkut maistui,
kun Sissangilla taas letut paistui.
Pahtavaarankin reitti voi olla
haasteellinen,
jos kunto ei ole aivan kelvollinen.
Luonto mahtavat voimansa näytti,
kun voimakas viima Sioskurun ladut
täytti.
Haittaakse – sitä en tiedä,
mutta antaa vain tuulen viedä.
Kuka sen pöllön tiistaina näki?
Ainakaan se lintu ei ollut käki.
Kotahartaus ja lämmin nuotion tuli,
siinä osallistujien sydän suli.
Sammalvaarassa eilen tarttui ja lipsui,
monen kädet ja hartiat siinä menossa
kypsyi.
Luontoillan anti on ihan mahtavaa.
Suomen luonnossa on paljon koettavaa.
Joku minua aamulla ladulle saatteli,
Seuraavanlaisia asioita aatteli;
Siru-rukan täytyy henkihieverissä
hiihtää,
kohta alkaa pultsarieukolta näyttää.
En osaa sanoa, mikä se lie,
joka ladulle houkuttaa ja eteenpäin
vie.
Hohtava hanki ja sininen taivas,
ne ruhtinaallisesti palkitsee sun
vaivas.
Upea aurinko ja luistavat ladut,
jos et hiihtämään lähde, niin
varmasti kadut.
Peli-illat hitaasti käynnistyy,
loppuviikolla ehkä vauhti kiihtyy.
Vuodet ei samanlaisia keskenään
sen olemme oppineet huomaamaan.
Joskus aurinko paistaa, mutta luntakin
sataa,
se seuraavillekin ryhmille ladut takaa.
Kuten monesti ennenkin, on pakko
toistaa
tämä porukka aivan ensiluokassa
loistaa.
Kanssanne on niin mukavaa
lieneekö sekin osa Lapin taikaa.
Kuinka sitten parhaiten voisi kiittää
Majatalon väkeä,
ei täällä kukaan koskaan ole äkeä.
Kaikki aina hoituu ja mukavasti sujuu
Kun asioista riittävän ajoissa puhuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommentit blogikirjoituksesta / terveiset Majatalon väelle. Kiitos!