Paikallisille kauppiaille Marianpäivä oli myöskin kiireistä aikaa, sillä monet syrjäkylien asukkaat ja lähes kaikki lappalaisperheet tekivät silloin kesätarveostoksensa. Syrjäisille asuinsijoille oli rekikelien aikana kuljetettava kaikki kesällä tarvittava. Kymmeniä pororaitoja lähti juhlan jälkeen taivaltamaan kohti etäisempiä asuinsijoja. Rekiin oli lastattu jauhoja, ryyniä, suoloja, sokeria, kahvia ja kaikenlaista, unohtamatta saippuaa, pikiöljyä, terveyssuolaa ja monia muita tarvetavaroita.
Vanhemmilla ja monista nuoristakin oli hyvin keskeisenä ohjelmana varsinaisessa Jumalanpalveluksessa ja seuroissa käynti. Seuroja pidettiin sekä kirkoissa että isoimmissa taloissa. Niin oli monena päivänä ja itseoikeutettuna puhujana oli Päkin Jussa. Leppoisa ja miellyttävän käytöksensä sekä hyvän puhujalahjansa ansiosta hän oli kaikkien kunnioittama saarnamies. Ilman hänen läsnäoloaan olisi juhlasta paljon puuttunut.
Oli myöskin muutamia, joille alkoholi merkitsi päivien juhlistamista. 1932 jälkeen sai jo oikeaa samplaakin viinaa. Sitä ennen ryypättiin kotivalmisteita ja hoggmannia, joka olikin oikeaa iloviinaa. 500 gramman pullollinen hoggmannia teki miehestä muita kauniimman, rikkaamman ja voimakkaamman. Ainakin asianomaisen omasta mielestä.
Nuorta väkeä, sekä poikia että tyttäriä oli Hettaan kerääntynyt paljon. Voi sanoa, että kaikki lähitienoolta, joilla suinkin mahdollisuus oli, tulivat. He eivät tulleet rekiä ja räätileipää ostamaan, tulivatpa vain tuttuja tapaamaan. Entisten tuttavien lisäksi uusiakin tuttavuuksia syntyi.
Ruotsista tuli pääasiassa nuorehkoja ja keski-ikäisiä miehiä. Heillä oli tekosyynä reissulleen muutama kuntura mustia säpäkekoipia myytävänä. Mutta asiansa kyllä arvattiin. Tulivat tutkimaan, löytyisikö täältä poikkinaitavia tyttäriä heille pirtinlämmittäjiksi ja suvun jatkajiksi. Ja kyllä niitä löytyi.
Norjalaiset tyttäret olivat nuorille miehille todellista silmänruokaa. Tyylikkäissä lapinpuvuissaan he edustivat lähes kaikkien makuun sopivaa naiskauneutta. He olivat tähtiä Hetassa Marianpäivänä. Muutaman päivän loistivat ja sen jälkeen katosivat maanselän harjanteen tuolle puolen. Saattoipa monella täkäläisellä pojalla olla pääsiäisenä asiaa Kautokeinoon juuri näitten kaunottarien takia. Jäi kaiketi täällä ollessa jotakin tärkeää sanomatta.
Paljon porolla ajajia Hetan raitilla pyhien tienoilla kulki. Etenkin iltasella ja pääasiassa nuoria miehiä. Ei silloin sekuntikellon kanssa aikoja otettu eikä tinakippoja palkinnoksi jaettu. Totuus lienee kuitenkin ollut se, jotta kun oli hyvä ajohärkä, kaunis rislareki, jossa iso valkotalja ja Norjan raanu, saattoi tyttöparvesta palkinnoksi mieleisensä kyyti saada. Kun vielä niin sattui, että oli lauha ilma, kuutamon aika ja hyvä keli, kyllä reessä puhuttiin muustakin kun leivän hankkimiseen liittyvästä. Varmaan tällaisten rekiretkien aikana tehtiin sopimuksia, jotka ovat voimassa vieläkin.
Moni on kerinnyt ajatella, että missä nämä juhlavieraat asuivat, kun ei ollut hotellia eikä varsinaisia majoitustaloja. Oli muutama isompi talo, jossa saattoi olla peräti 3-4 huonetta. Tällaisiin mahtui jo kymmeniä vieraita. Jokaisella oli reessään porontalja ja Norjan raanu. Kun talon makaukset olivat kaikki käytössä, osattomaksi jääneet hakivat omansa. Talja lattialle, raanu peitoksi ja niin oli peti valmis. Uni tuli vaikka yöpuvusta ei silloin monikaan edes tiennyt. Nutukkaat sentään piti riisua kuivamaan. Kenkäheinät, jos ne eivät kovin märät olleet, oli parasta laittaa taljan alle päänaluseksi. Siellä ne säilyivät parhaiten. Vaikka olihan laukussa varaheiniä, jos joku erehtyi eilisiä omanaan pitämään. Sopu antoi sijaa. Isohkon pirtin lattialle sopi parikymmentä nukkujaa. Ilmaa pirtissä riitti, tosin ei aina priimapuhdasta.
Hetan Marianpäivät 27. - 28.3.82 -lehtinen
 |
| Maija, Kalle, Ulla-Marja ja turistimies |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommentit blogikirjoituksesta / terveiset Majatalon väelle. Kiitos!