Larissas Praktikum * Larissa's traineeship

(English text further down)

Hallo an alle Freunde des Majatalo!

Ich bin Larissa, ich war seit Ende Januar hier im Majatalo die Praktikantin und muss leider schon morgen wieder abfahren.

Viele Gäste fragen mich wie ich hier gelandet bin. Ich arbeite in Schottland in der Sommersaison und hab nach einer Arbeit im Winter gesucht. Da meine Mutter Praktika für ihre Schülerinnen organisiert, hat sie mich gefragt ob ich darauf auch Lust hätte. Da ich wollte, war die nächste Frage Rovaniemi oder weiter nördlich? Wenn man schon einmal so eine Chance hat, kann man auch gleich richtig in den Norden. Der erste Vorschlag war dann das Hotel Hetan Majatalo und nachdem ich mir die Webseite angesehen habe und auf der Karte geguckt habe wo Enontekiö liegt, habe ich zugestimmt. Und so bin ich nach Enontekiö gekommen.

Ich bin zwar gebürtige Berlinerin, aber aus Schottland war ich kleinere Orte in abgelegenen Gegenden schon gewohnt. Deshalb habe ich mich hier schnell eingelebt und auch schnell in die Gegend verliebt. So viele wunderschöne Orte und so viele, unglaublich nette Menschen.

In den ersten Wochen hier habe ich alle Aktivitäten, die man hier im Winter machen kann, mitgemacht. Ich hatte den Luxus verschiedene Gäste bei ihren Aktivitäten begleiten zu dürfen. Außerdem habe ich von einer Finnin, die hier zu Gast war und mit der ich mich gut befreundet habe, das Skifahren beigebracht bekommen. In Berlin hatte ich dazu leider noch keine Gelegenheit gehabt und so stand ich dann hier zum ersten Mal auf Skiern des Hotels und habe mich vor Lachen fast nicht mehr halten können. So kam es, dass ich so oft wie möglich (sofern Wetter und Arbeit es mir erlauben) Ski fahren gehe.

In einem Hotel hatte ich vorher noch nie gearbeitet, fand mich aber schnell zurecht. Tiina hat mich natürlich viel Unterstützt und genau erklärt was ich machen muss. Ich habe auch viel Übersetzt, da ich zu Anfang meines Aufenthalts noch den Plan hatte im Herbst in Deutschland Übersetzten zu studieren. Mittlerweile würde ich lieber hier bleiben und Tiina hatte schon die Idee, dass ich mir einen Rentierzüchter suchen soll, für immer hier bleibe und ihr mit den Gästen helfe. Wer weiß was daraus noch wird, abgeneigt bin ich der Idee gegenüber ja nicht…

Ich möchte mich bei allen, die mitgeholfen haben diese Zeit zu so einem wunderbaren Erlebnis zu machen, sehr herzlich dafür bedanken: Tiina aus Rovaniemi, die hier in Finnland alles organisiert hat; den Bewohnern von Hetta, die ich kennen lernen durfte und die meine Zeit hier sehr kurzweilig gemacht haben; den Gästen, die ich hier begleiten und kennen lernen durfte; Tuula und Petri für die Aufnahme in diesem schönen Hotel; meiner Mutter, ohne die ich nicht hier wäre und natürlich Tiina, der ich so viel zu verdanken habe und mit der ich so viel Spaß hatte. Es war eine wunderschöne Zeit, an die ich gerne zurückdenken werde.

Hoffentlich bis bald,

Larissa

Aussicht vom Berg Jyppyrä 

View from hill Jyppyrä

Zum ersten Mal auf Skiern
First time on ski 

Auf der Rentierfarm
On the reindeer farm 

Ich mit einem Eisbären im Schneeschloss 

Me with an ice bear in the snow castle

Sonnenuntergang 

Sunset

Aussicht vom Berg Jyppyrä
View from hill Jyppyrä 

Tiina und ich bei einer Schneemobilfahrt nach Sissanki
Tiina and I at a snowmobile tour to Sissanki 

Ich nach dem lösen eines Knobelspiels 

Me after solving a logic game

Meine Papierstern 

My paper stars

Mein Flötenkonzert 

My flute concert

Im Schlitten auf dem Weg nach Pyhäkero 

In the sledge, on the way to Pyhäkero

Fjäll Pyhäkero
Fell Pyhäkero 

Langlaufen auf dem See Ounasjärvi 

Skiing on the lake Ounasjärvi

Ich auf dem Ounasjärvi
Me on the Ounasjärvi 

Spass im Schnee bei der Wildnis Hütte in Pyhäkero mit Gästen 

Fun in the snow near the wildernes hut in Pyhäkero with guests

Tiina und ich beim Langlaufen 

Tiina and I skiing

Tiina und ich beim Langlaufen 

Tiina and I skiing

Hello to all the friends of Majatalo!

I am Larissa, since the end of January I have been the trainee here at the Majatalo but I have to leave already tomorrow.

Many guests ask me how I end up here. I work in Scotland in the summer season and was looking for winter work. My mum, who organises such traineeships for her students, asked me if I were interested to go to Finland. As I was, she just asked if I wanted to go to Rovaniemi or further north. Well, when is the next chance to go so far north? So I said that further north is perfect. The first offer was the Hotel Hetan Majatalo and after I saw the website and saw where it was on the map, I agreed. That’s how I ended up in Enontekiö.

I was born and grew up in Berlin but was used to remote places from my time in Scotland. This helped me settle in and I soon fell in love with this lovely piece of land. There are so many beautiful places and unbelievably nice people. In the first weeks I got to know the different activities that are offered in winter. I had the luxury to join some guests to do some of these activities. Also I went skiing with a Finnish friend, who was a guest here at Majatalo for two weeks. So I stood for the first time in my life on skies and laughed my head off. After that first time I tried to go skiing as much as possible (when work and weather would allow me).

I have never worked in a hotel before but I got along very well. Of course Tiina helped me and explained everything I had to do. I also translated a lot; it was my plan at the start of my stay here to study to be a translator when I come back to Germany. But by now I am not so sure anymore because I would like to stay here. Tiina already planned that I should marry a reindeerherder, stay here forever and help her in the hotel. Let’s see how that works out, I wouldn’t say no to that idea…

I want to say thank you to everyone who helped turning my time here into a wonderful experience: Tiina from Rovaniemi, who organised everything here in Finland; the people in Hetta, who I had the chance to meet and who made my time here pass so quickly; the guests that I had the privilege to meet and join in their activities here; Tuula and Petri who warmly welcomed me in this beautiful hotel; my mum, without whom I would not be here and Tiina of course, who helped me patiently with everything and for all the fun we had together. It was a wonderful time to which I will look back on fondly.

Hopefully see you soon,

Larissa

Vuontis-Kalle muistelee Hetan Marianpäiviä

Katkelmia Kalle Vuontisjärven muisteluksista entisajan Marinpäivistä

Paikallisille kauppiaille Marianpäivä oli myöskin kiireistä aikaa, sillä monet syrjäkylien asukkaat ja lähes kaikki lappalaisperheet tekivät silloin kesätarveostoksensa. Syrjäisille asuinsijoille oli rekikelien aikana kuljetettava kaikki kesällä tarvittava. Kymmeniä pororaitoja lähti juhlan jälkeen taivaltamaan kohti etäisempiä asuinsijoja. Rekiin oli lastattu jauhoja, ryyniä, suoloja, sokeria, kahvia ja kaikenlaista, unohtamatta saippuaa, pikiöljyä, terveyssuolaa ja monia muita tarvetavaroita.

Vanhemmilla ja monista nuoristakin oli hyvin keskeisenä ohjelmana varsinaisessa Jumalanpalveluksessa ja seuroissa käynti. Seuroja pidettiin sekä kirkoissa että isoimmissa taloissa. Niin oli monena päivänä ja itseoikeutettuna puhujana oli Päkin Jussa. Leppoisa ja miellyttävän käytöksensä sekä hyvän puhujalahjansa ansiosta hän oli kaikkien kunnioittama saarnamies. Ilman hänen läsnäoloaan olisi juhlasta paljon puuttunut.

Oli myöskin muutamia, joille alkoholi merkitsi päivien juhlistamista. 1932 jälkeen sai jo oikeaa samplaakin viinaa. Sitä ennen ryypättiin kotivalmisteita ja hoggmannia, joka olikin oikeaa iloviinaa. 500 gramman pullollinen hoggmannia teki miehestä muita kauniimman, rikkaamman ja voimakkaamman. Ainakin asianomaisen omasta mielestä.

Nuorta väkeä, sekä poikia että tyttäriä oli Hettaan kerääntynyt paljon. Voi sanoa, että kaikki lähitienoolta, joilla suinkin mahdollisuus oli, tulivat. He eivät tulleet rekiä ja räätileipää ostamaan, tulivatpa vain tuttuja tapaamaan. Entisten tuttavien lisäksi uusiakin tuttavuuksia syntyi.

Ruotsista tuli pääasiassa nuorehkoja ja keski-ikäisiä miehiä. Heillä oli tekosyynä reissulleen muutama kuntura mustia säpäkekoipia myytävänä. Mutta asiansa kyllä arvattiin. Tulivat tutkimaan, löytyisikö täältä poikkinaitavia tyttäriä heille pirtinlämmittäjiksi ja suvun jatkajiksi. Ja kyllä niitä löytyi.

Norjalaiset tyttäret olivat nuorille miehille todellista silmänruokaa. Tyylikkäissä lapinpuvuissaan he edustivat lähes kaikkien makuun sopivaa naiskauneutta. He olivat tähtiä Hetassa Marianpäivänä. Muutaman päivän loistivat ja sen jälkeen katosivat maanselän harjanteen tuolle puolen. Saattoipa monella täkäläisellä pojalla olla pääsiäisenä asiaa Kautokeinoon juuri näitten kaunottarien takia. Jäi kaiketi täällä ollessa jotakin tärkeää sanomatta.

Paljon porolla ajajia Hetan raitilla pyhien tienoilla kulki. Etenkin iltasella ja pääasiassa nuoria miehiä. Ei silloin sekuntikellon kanssa aikoja otettu eikä tinakippoja palkinnoksi jaettu. Totuus lienee kuitenkin ollut se, jotta kun oli hyvä ajohärkä, kaunis rislareki, jossa iso valkotalja ja Norjan raanu, saattoi tyttöparvesta palkinnoksi mieleisensä kyyti saada. Kun vielä niin sattui, että oli lauha ilma, kuutamon aika ja hyvä keli, kyllä reessä puhuttiin muustakin kun leivän hankkimiseen liittyvästä. Varmaan tällaisten rekiretkien aikana tehtiin sopimuksia, jotka ovat voimassa vieläkin.

Moni on kerinnyt ajatella, että missä nämä juhlavieraat asuivat, kun ei ollut hotellia eikä varsinaisia majoitustaloja. Oli muutama isompi talo, jossa saattoi olla peräti 3-4 huonetta. Tällaisiin mahtui jo kymmeniä vieraita. Jokaisella oli reessään porontalja ja Norjan raanu. Kun talon makaukset olivat kaikki käytössä, osattomaksi jääneet hakivat omansa. Talja lattialle, raanu peitoksi ja niin oli peti valmis. Uni tuli vaikka yöpuvusta ei silloin monikaan edes tiennyt. Nutukkaat sentään piti riisua kuivamaan. Kenkäheinät, jos ne eivät kovin märät olleet, oli parasta laittaa taljan alle päänaluseksi. Siellä ne säilyivät parhaiten. Vaikka olihan laukussa varaheiniä, jos joku erehtyi eilisiä omanaan pitämään. Sopu antoi sijaa. Isohkon pirtin lattialle sopi parikymmentä nukkujaa. Ilmaa pirtissä riitti, tosin ei aina priimapuhdasta.

 Hetan Marianpäivät 27. - 28.3.82 -lehtinen

Maija, Kalle, Ulla-Marja ja turistimies