Tervetuloa kylästelemään meilleki!

... ko nyt täällä on rauhallista ja talon väelläki aikaa raatata oikein ajan kanssa. Kahvitki saatamma keittää...

Majatalon 2. sukupolven, Vuontis-Kallen, kirjoitus 14.12.1990:

VOI TEITÄ………TET HETTALAISET JA MONET MUUT.

Kauvan kauvan sitten oli aika, jolloinka kotikylän asukhat, ynnä muukki pakkaseuvun tuttavat kerkisit tienpäällä, kartanolla tai kotonansa muutaman sanaparin keskenänsä vaihtamhan. Puhheenaiheet ei sivuttanhet politiikkaa eikä luonnonsuojeluva. Lehmitten maito oli tärkeämpi, siitähän net emänät juttelit, isänät taasen härkätokan umpiselle siirrosta, polttohonkain ajosta ja monesta muusta tärkeästä asijasta. Piijat ja rengit toisilensa supisit riijuuhommista, joka jo silloinki jotenki osathin. Näistä tärkeimistä senthän juttelu siirty muihin asijoihin ja aiheita oli paljonki. Eihän niitä kaikkia luetella suita. Näin jälkhinpäin ajatellen se kylästely oli juuri soma tapa, kumpa solis semmosenna säilyny vielä näihhin päivhiin saakka. Piisivalkean loistheessa oli soma ja lämmin istuva. Hyvvää aikaaki oli, ku kaikissa taloissa ei ollu ees kellova. Nykyisin son tuo tyhjänpäivänen kiire ja hoppu, siittä kyllä sais tulla loppu. Mitä se kannattaa, ku itte ei tartte tehhä juuri mithän, kaiken tarvittemansa saapii valmhiina kaupasta. Tuskin nykyisistä miehistä kukhan ossais ees kirvesvartta tehhä, poron längistä puhumattakhan. Akat senthän vielä virkkauskoukun kutomatikusta ossaavat erottaa.

Kaiken muun entisaijan kylästelystä passais palauttaa ennalensa, paitti laattijalle syljeskelemisen. Se joutaa pois meijän tavoista. Tuttavuuksien solmiminen ilman sivistynheitten ihmisten luomia kaavoja, olis vishiin hyväksi, eellä mainitun poikkeuksen huomioiten, vielä niinki myöhään, ku vuonna 1991.

Tuosta eellämainitusta syljeskelystä puhheenollen huomautan, ette tosipuhheessa entisajan pikanälli oli siistimpi ku nykynen nuuska.

Miten vanha ihminen näkkee tämänpäivän kylästelyn? No jaa, mitenkhän son? Vieraisille ei passaa ylheensä mennä, jos ei ole ennalta sovittu. Etenki valosanna aikana häätyy tietenki mennä autola. Kävely saattas muutaman minutin viijä kallista aikaa ja muutenki solis jonkulainen köyhyyenosoitus. Jos kysheinen kylästelijä on perheelinen, niin akka ja ukko häätysit tulla yhessä, niinku het ei kerkiäis kotonansa mielipitheitänsä vaihtamhan. Kotoinen keskustelu on kaikenlisäksi hyväksi sentakia, ette äänenväriä saapii pittää joko supraanossa tai mollissa, vai mitä net sävelhet olikhan.

Kun yllätysvieras sattuu tulemhan, niin talonväki tavanmukhan rukattaa takkia naulakhon laittamhan ja tietysti kengät häätyy etheishen jättää, ettei lunta tai hietaa matole tulis. Esiäitimme eivät lumikokkarhesta perustanhet, niistä tullu vesi painu parrenrakhon ja muut roskat sai varpuluuvala piisinethen viiä ja siitä sihvelillä piishin heittää. Ku yllätysvieras on viralisesti tervehtitty, alkaa emäntä päivittelemhän, että voi voi, ku meilä ei ole mithän muuta ku kuuvenlaisia pullia ja pikkuleipiä nyt, vaikka vierhaitaki tullee. Miten mie olenki ollu niin huolimaton. Vierhaan hamhen- tai housunliitinkin yläpuolelta kyllä näkkyy, ettei heilä pahemin kalorioitten puutetta ole, pikeminki päinvastoin.

Ravotammako vähäsen tulevaisuutta. Palaisimmako esi-isitten aikhoin? Miten olis, voisko naapuri noin vain pistäytyvä juttutuokiolla? Jos talonväelä ei ole kahvinaika, ei sitä vierasta varten aleta keittämhän. Siinä taphauksessa, ette kahvinaika sattuu olemhan, vieras ei saa olla perso, eikä ottaa enempi ku kaks sokeripallaa yhen kupin kans. Tämä on sitä ns. tapakulttuuria ja ees sen häätys säilyttää. Mikäli mielenkiintosia puhheenaiheita sattuu löytymhän, telkkarin voipii panna kiini. Jos net kiinioloaikana kerkiävät pari-kolme tappaa, ei nole viimiset uhrit, toivonmukhan niitä huomenaki teurastethan uusia. 

Joten tämäniltainen ohjelma ei ihan korvaamaton ole.

Ajattelehan asiaa ja maun mukhan kylästelhän, joko yksin tai yhessä. Soma se saattas olla se vanha tyyli.

Somia kyläreissuja teille toivottaa Vuontis-Kalle

Vieraita majatalossa, ompeluseurat.
Kalle ja Maija, 4. ja 6. oikealta