Syksy
kääntyy täällä etelässäkin kohti talvea ja mieli harhailee
kesämuistoihin. Oma mieleni palaa erityisesti Hetta-Pallas-reitille.
Ensimmäinen
yritykseni reitin valloittamiseen oli vuonna 1996 rippileirilläni.
Kesäkuun alku oli kuitenkin niin luminen, että vaelluksemme jäi
lyhyeksi. Pääsin vain Sioskuruun asti. Sittemmin olen käynyt Hetan
majatalossa lukuisia kertoa, kiivennyt Jyppyrälle ja katsellut
Pyhäkeroa.
Toinen
yritys Hetta-Pallakselle oli viime kesänä. Sairastelun vuoksi koko
vaellus peruuntui. Alkavassa flunssassa pinnistin kuitenkin Pyhäkeron
huipulle.
Tänä
kesänä pääsimme viimein mieheni kanssa matkaan Pallakselta kohti
Hettaa. Ensimmäisellä huipulla hengitys salpautui kahdesta syystä:
jyrkästä noususta ja huimista maisemista. Elokuun alun säät
suosivat ja auringonpaisteessa tuntureiden huipulta näkyi kymmenien
kilometrien päähän.
Kuljimme reitin useimpien muiden tapaan
kolmen pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäisen päivän etapille
kertyi mittaa 13 kilometriä.
Saavuimme majapaikkaamme Nammalakuruun
iltamyöhällä. Kömmimme varaustuvan yläpetiin vasta, kun muut
olivat jo nukahtaneet ja tuhti kuorsaus kaikui kämpässä.
Aamulla nousimme muiden jo pakatessa
tavaroitaan. Rennon aamun jälkeen pääsimme matkaan tunti muiden
perässä. Lumikeron pitkässä ja tuskaisessa nousussa ohitimme
edelläkulkevat. Pysähdyimme huipun jälkeen rinteeseen lounaalle,
joten matkakumppanimme kuittasivat vuorostaan meistä ohi.
Lopulta 13,7 kilometriä myöhemmin
saavuimme Hannukurun kämpälle. Varaustuvassa meitä odotti Hetan
suunnasta tullut iloinen eläkeläisseurue, jonka kanssa ilta kului
iloisesti nauraen. Illan kohokohta kuitenkin oli sauna ja
pesäytyminen kahden vaelluspäivän jälkeen.
Kolmas vaelluspäivä oli edellisiä
harmaampi ja muutama sadekuuro yllätti meidät. Vältyimme kuitenkin
pahemmalta kastumiselta. Päivän maasto oli reitin helppokulkuisin,
joten reippaalla tahdilla taitoimme 13,6 kilometriä Sioskuruun.
Vihdoin ympyrä sulkeutui ja koko
reitti oli hallussani!
Emme olleet saaneet varattua sänkyjä
varaustuvasta, joten olimme päättäneet yöpyä teltassa.
Pystytimme teltan joen yläpuolelle siten, että oviaukosta näkyivät
Sioskurun maja ja Pyhäkero.
Auringon laskiessa tuuli nousi ja
lämpötila laski. Varustuksemme paljastui liian kevyeksi ja
rauhallinen uni tuli vasta auringon noustessa aamulla taas
lämmittämään telttaamme.
Viimeinen etappi
Hettaan eteni kuin siivillä. Emme malttaneet pysähtyä edes
laittamaan lounasta, vaan jatkoimme lähes pysähdyksettä 14,7
kilometrin matkan Ounasjärven rantaan. Tilasimme venetaksin ja
odotellessamme keskityimme tuulettamaan hyvää suoritusta ja
ottamaan viimeisiä kuvia. Veneen kääntäessä nokkansa Hetan
kirkkoa kohti ja tuulen tuivertaessa korvissa saattoi olla vain
kiitollinen kuljetusta taipaleesta, tuntureiden taiasta ja uusista
kokemuksista.
Mikään ei kuitenkaan voita Majatalon
saunaa ja puhtaita lakanoita kolmen maastossa vietetyn yön jälkeen!
Kiitos taas kerran kaikesta rakkaat Tiina, Petri ja Tuula.
Kirjoittanut Majatalon ystävä Maija
P.S. Olisiko sinulla jotain muisteltavaa, kirjoitettavaa ja kuvia meiltäpäin?
Jos, niin otahan yhteyttä meihin, tiina@hetan-majatalo.fi
