Mein Praktikum im Hotel Hetan Majatalo

(Pahoittelemme, että tämä saksalaisen harjoittelijamme teksti harjoitteluajastaan on ainoastaan saksaksi vaikka tämä sivusto onkin muuten täysin suomenkielinen. Nauttikaa kuvista!)

 

 

Trainee- Ulrike

Ganz kurz zu meiner Person: Ich bin gelernte Hotelfachfrau und habe bereits einige Jahre in diesem Beruf gearbeitet. 2011 entschloss ich mich, eine Weiterbildung zur Hotelbetribswirtin zu beginnen, bis sich mir im November 2012 die Möglichkeit ergab, mich für ein Praktikum im Hotel Hetan Majatalo zu bewerben. Das Praktikum sollte während der Wintersaison für ca. 4 Wochen stattfinden.

Gut in Lappland (Enontekiö) angekommen, hatte ich die ersten Tage Zeit den Ort zu erkunden, um den Gästen auch Auskünfte geben zu können.

Enontekiö ist ein kleines, aber sehr schönes Dorf mit traumhaft schöner Landschaft.

Es dauerte nicht lang, bis die erste Reisegruppe anreiste. Zu meinen Aufgaben gehörten der Check In, die Begrüssung, Gästebetreuung, Zimmerreinigung, Rezeptionsdienst, Getränkeservice und Check Out.

Neben der Arbeit durfte ich mich den Tagesausflügen der Gruppen, wie z.B. Rentier-, Husky- und Schneemobil- Safari, Besuch des Sami- Museum und der Juhls Silver Galery, anschliessen und somit auch etwas über Land und Leute kennenlernen.

Besonders fasziniert war ich von Regine Juhls. Als gebürdige Deutsche wanderte sie vor vielen Jahren aus, lernte ihren Mann kennen, sie zogen gemeinsam als Nomaden umher bis sie sich letztlich in der Hauptstadt der Sami in Kautokeino (Norwegen) niederliesen. Ich hatte das grosse Glück diese Frau kennenzulernen und zwei sehr beeindruckende Führungen durch ihr Lebenswerk, deren eigens geplante und erbaute Haus sowie der Juhls Silver Galery, mitzuerleben.

 Nachdem die Reisegruppen das Haus verlassen hatten, gehörte das Übersetzen verschiedenster Texte zu meiner Hauptaufgabe.

Insgesamt betrug meine Praktikumszeit 3 ½ Wochen (22.1. - 15.2.2013) und heute blicke ich auf eine tolle Zeit in Finnland und im Majatalo zurück.

Desweiteren hatten wir Gäste aus Holland, Finnland, Norwegen, Frankreich, Österreich, der Schweiz usw.

Fazit: Trotzdem ich einiges für die Schule nach- und aufarbeiten muss, bin ich für diese Erfahrung sehr dankbar.

Lappland ist in jedem Fall eine Reise wert!

Ich wünsche allen Gästen ein unvergesslichen Urlaub im Majatalo!

Trainee- Ulrike

 

Enontekiö

 

Skilanglauf

 

Hausberg Jyppyrä

Juhls

Eisfischen

In der Kota

Husky- Farm

Näkkälä

Rentierfarm

Rentierfarm

Majatalon perinteinen Joulu

Majatalossa on vuosikaudet vietetty toinen toistaan tunnelmallisempia ja mukavia Jouluja.

Hotellin pihalle tuotu joulukuusia

Majatalon Maija, Tuula, Tiina ja Matti

Takkatuli lämmittää Joulumieltä ja sydäntä

Pihatonttu toivottaa vieraat tervetulleiksi

Perinteistä Jouluamme on vietetty suurinpiirtein näin:

Jouluaattona-aamupäivän aikana tehdään viime hetken valmisteluja lahjojen ja ruokien kanssa. Suomalaiset Joululaulut soivat ja kynttilöitä poltellaan aamusta alkaen. Joulukortteja lueskellaan uudelleen Jouluaattona. Piparkakkutalo on yleensä rakennettu jo aikaisemmin.

Kuusi kannetaan sisään ja se koristellaan yhdessä vieraiden kanssa.

Petri on hakenut kuusen sisälle

 

Kuusen koristelusta innostuvat pienet

...ja suuret

Aamu-iltapäivällä kierretään jakamassa lahjat ja toivottamassa tonttuisen iloiset Joulumielet kylän ystäville.

Joulusaunassa käydään pitkin iltapäivää pariskunnittain/perheittäin.

Neljäksi mennään Joulukirkkoon ja käydään sytyttämässä kynttilät haudoille.

Joulupäivällisellä on perinteisesti ainakin monenlaista salaattia ja etenkin rosollia, kinkkua, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, paistettua ja graavilohta, riisipuuroa, sedehetelmäsoppaa, Joulutorttuja, piparkakkuja, pikkuleipiä, kuivakakkuja, glögiä, suklaakonvehteja ja monenlaisia pähkinöitä. Riisipuurossa on tietenkin manteli.

Jouluruokaa

Ja lisää Jouluruokaa

Tuula on laittanut paljon herkkuja

Maija-Ämmi ja Tiina

Vieraita Joulupöydän antimilla

Ruokailun välissä luetaan Jouluevankeliumi ja ruokailun jälkeen lauletaan Joululauluja Joulupukkia odotellessa.

Serkukset Karoliina ja Tiina lukevat Jouluevankeliumin

Turistilapset lukevat evankeliumin

Maija-ämmillä naurattaa

Majatalon suvun aikuisia

...ja Majatalon suvun lapsia

Kun kolinaa ja meteliä alkaa kuulua, alkaa Joulupukki, Joulupukki -laulun laulaminen.

Joulupukki, Joulupukki...

Kuusen alle on kertynyt lahjoja, mutta osan tuo Joulupukki itse. Pukki jututtaa väkeä ja jakaa lahjat vapaaehtoisten tonttujen avustamana. Joulupukin vierailu on aina yhtä jännittävä juttu.

Majatalon Maija-Ämmi on ollut kilttinä

...samoin turistilapsi

...ja Majatalon Tuula

Lahjojen jako on iso operaatio

Tiina-tonttu auttaa lahjojen jaossa

Karoliina-tonttukin auttelee pukkia

Loppujouluaatto meneekin Joululahjoja availlen ja ihastellen, Joululauloja laulellen ja (lahja)pelejä pelaillen.

Voi kuinka paljon lahjoja!

Onnellisia kilttejä 

Lahjapelejä ja -leluja

Joulun rentoa oleilua, melkein koko suvun lapsikatras ja Matti

Jouluaamuna on riisipuuro valmiina Joulukirkkoon menijöille ja 
aamiainen syödään kirkonmenojen jälkeen.

Joulun riisipuuro

Joulukirkko niin aattona kuin Jouluaamuna on kaunis perinne

Joulupäivä menee rennosti yhdessä oleillen.

Joulu- tai Tapaninpäivänä käydään perinteisesti Pyhäkeron kämpällä moottorikelkoilla rekiretkellä. Jouluinen kaamosmaisema on sykähdyttävä ja hiljainen. Pyhäkerolla syötetään lintuja, keitetään nokipannukahvit, paistetaan makkarat ja lettuja.

Vieraiden pakkaamista rekiretkelle

Tiina paistamassa lättyjä Pyhäkerolla

Pyhäkerolla on kesyjä lintuja

Kaunis Jouluinen kaamos

Pyhäkeron kämpällä

Tapanin- / Joulupäivän ajelulla

Takaisin tultua on sauna lämmin ja ruoka odottamassa.

Joulun aikana käymme myös Majatalon kodassa tulestelemassa ja nauttimassa Jouluisia herkkuja.

Kodan Joulutunnelmaa

Piparia ja glögiä

Majatalon Joulut ovat olleet todella ihania ja niitä olemme kovasti kaipailleet viime vuosien ajan, kun brittiperheet ovat täyttäneet talon koko joulukuuksi.

Ehkäpä ja toivottavasti ensi vuonna voimme taas viettää Joulua perinteikkäästi ja saamme mukavan vierasjoukon seuraksemme...?

Erittäin mukavaa, tunnelmallista ja perinteikästä Joulua kaikille Majatalon ystäville toivottaa koko Majatalon tonttujoukko!

Tuula- ja Tiina-tontut

Tervetuloa kylästelemään meilleki!

... ko nyt täällä on rauhallista ja talon väelläki aikaa raatata oikein ajan kanssa. Kahvitki saatamma keittää...

Majatalon 2. sukupolven, Vuontis-Kallen, kirjoitus 14.12.1990:

VOI TEITÄ………TET HETTALAISET JA MONET MUUT.

Kauvan kauvan sitten oli aika, jolloinka kotikylän asukhat, ynnä muukki pakkaseuvun tuttavat kerkisit tienpäällä, kartanolla tai kotonansa muutaman sanaparin keskenänsä vaihtamhan. Puhheenaiheet ei sivuttanhet politiikkaa eikä luonnonsuojeluva. Lehmitten maito oli tärkeämpi, siitähän net emänät juttelit, isänät taasen härkätokan umpiselle siirrosta, polttohonkain ajosta ja monesta muusta tärkeästä asijasta. Piijat ja rengit toisilensa supisit riijuuhommista, joka jo silloinki jotenki osathin. Näistä tärkeimistä senthän juttelu siirty muihin asijoihin ja aiheita oli paljonki. Eihän niitä kaikkia luetella suita. Näin jälkhinpäin ajatellen se kylästely oli juuri soma tapa, kumpa solis semmosenna säilyny vielä näihhin päivhiin saakka. Piisivalkean loistheessa oli soma ja lämmin istuva. Hyvvää aikaaki oli, ku kaikissa taloissa ei ollu ees kellova. Nykyisin son tuo tyhjänpäivänen kiire ja hoppu, siittä kyllä sais tulla loppu. Mitä se kannattaa, ku itte ei tartte tehhä juuri mithän, kaiken tarvittemansa saapii valmhiina kaupasta. Tuskin nykyisistä miehistä kukhan ossais ees kirvesvartta tehhä, poron längistä puhumattakhan. Akat senthän vielä virkkauskoukun kutomatikusta ossaavat erottaa.

Kaiken muun entisaijan kylästelystä passais palauttaa ennalensa, paitti laattijalle syljeskelemisen. Se joutaa pois meijän tavoista. Tuttavuuksien solmiminen ilman sivistynheitten ihmisten luomia kaavoja, olis vishiin hyväksi, eellä mainitun poikkeuksen huomioiten, vielä niinki myöhään, ku vuonna 1991.

Tuosta eellämainitusta syljeskelystä puhheenollen huomautan, ette tosipuhheessa entisajan pikanälli oli siistimpi ku nykynen nuuska.

Miten vanha ihminen näkkee tämänpäivän kylästelyn? No jaa, mitenkhän son? Vieraisille ei passaa ylheensä mennä, jos ei ole ennalta sovittu. Etenki valosanna aikana häätyy tietenki mennä autola. Kävely saattas muutaman minutin viijä kallista aikaa ja muutenki solis jonkulainen köyhyyenosoitus. Jos kysheinen kylästelijä on perheelinen, niin akka ja ukko häätysit tulla yhessä, niinku het ei kerkiäis kotonansa mielipitheitänsä vaihtamhan. Kotoinen keskustelu on kaikenlisäksi hyväksi sentakia, ette äänenväriä saapii pittää joko supraanossa tai mollissa, vai mitä net sävelhet olikhan.

Kun yllätysvieras sattuu tulemhan, niin talonväki tavanmukhan rukattaa takkia naulakhon laittamhan ja tietysti kengät häätyy etheishen jättää, ettei lunta tai hietaa matole tulis. Esiäitimme eivät lumikokkarhesta perustanhet, niistä tullu vesi painu parrenrakhon ja muut roskat sai varpuluuvala piisinethen viiä ja siitä sihvelillä piishin heittää. Ku yllätysvieras on viralisesti tervehtitty, alkaa emäntä päivittelemhän, että voi voi, ku meilä ei ole mithän muuta ku kuuvenlaisia pullia ja pikkuleipiä nyt, vaikka vierhaitaki tullee. Miten mie olenki ollu niin huolimaton. Vierhaan hamhen- tai housunliitinkin yläpuolelta kyllä näkkyy, ettei heilä pahemin kalorioitten puutetta ole, pikeminki päinvastoin.

Ravotammako vähäsen tulevaisuutta. Palaisimmako esi-isitten aikhoin? Miten olis, voisko naapuri noin vain pistäytyvä juttutuokiolla? Jos talonväelä ei ole kahvinaika, ei sitä vierasta varten aleta keittämhän. Siinä taphauksessa, ette kahvinaika sattuu olemhan, vieras ei saa olla perso, eikä ottaa enempi ku kaks sokeripallaa yhen kupin kans. Tämä on sitä ns. tapakulttuuria ja ees sen häätys säilyttää. Mikäli mielenkiintosia puhheenaiheita sattuu löytymhän, telkkarin voipii panna kiini. Jos net kiinioloaikana kerkiävät pari-kolme tappaa, ei nole viimiset uhrit, toivonmukhan niitä huomenaki teurastethan uusia. 

Joten tämäniltainen ohjelma ei ihan korvaamaton ole.

Ajattelehan asiaa ja maun mukhan kylästelhän, joko yksin tai yhessä. Soma se saattas olla se vanha tyyli.

Somia kyläreissuja teille toivottaa Vuontis-Kalle

Vieraita majatalossa, ompeluseurat.
Kalle ja Maija, 4. ja 6. oikealta